Leena Rauhala: Kiistassa on kyse rahasta, ei vanhuksista

16.08.2012

Samuli Rissanen

Leena Rauhalan mukaan keskustelua vanhuspalvelulaista hallitsee edelleen raha, ei vanhusten asema.
– KD:lle vanhuspalvelulaki oli kynnyskysymys jo hallitusneuvottelujen aikana. Emme tingi siitä, hän  muistuttaa.

Kysymys vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksesta ratkaistaan budjettiriihessä

Kansanedustaja Leena Rauhalan mukaan tärkein tavoite on saada aikaan riittävät ja yhdenmukaiset vanhuspalvelut. Se edellyttää henkilöstömitoitusta, rahaa ja hyvää palvelustrategiaa.

Kansanedustaja Leena Rauhalan mukaan vanhuspalvelulain pitäisi taata vanhuksille samankaltaiset subjektiiviset oikeudet palveluihin kuin mitä päivähoitolaki tällä hetkellä tarjoaa. Tällöin vanhuspalvelut kuuluisivat kuntien ja kaupunkien budjeteissa ykköskorin asioihin eli niihin, jotka on järjestettävä niistä aiheutuvista kustannuksista huolimatta.

– Koko palvelujärjestelmän pitäisi tietysti olla kauttaaltaan sellainen, ettei yhdenkään sairaan tai hoitoa tarvitsevan tarvitsisi pelätä heitteille jäämistä.

Vain selkeä ja sitova laki toimii

Laista pitäisi saada lisäksi niin selkeä ja sitova, jotta porsaanreikiä vanhustenhoidosta pihistämiseen ei enää jäisi.

Rauhala ei panisi myöskään pahakseen, vaikka parhaillaan keskustelussa vellova henkilöstömitoituskin olisi kirjattuna itse lakiin. Hänen mielestään laki velvoittaa asetusta voimakkaammin, ja kirjaus voi olla tarpeen varsinkin, jos mitoituksiin jää tulkinnanvaraa.

”Mitoitusta ei voi toteuttaa ilman lisärahaa”

Kolme hallituspuoluetta, Sdp, Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit ovat sitovan henkilöstömitoituksen kannalla. Kristillisdemokraattien mielestä laki vaatii hoitajamitoitusta ainakin asetuksen tasolla. Kokoomuksen edustajat pitävät mitoitusta liian kalliina.

Hallitusneuvottelujen aikaisessa hyvinvointiryhmässä hoitajamitoituksista ei Rauhalan mukaan päätetty mitään lopullista. Jo silloin oli kuitenkin selvää, ettei  kaavailtua henkilöstömitoitusta voitaisi toteuttaa ilman lisärahaa. Satsauksesta vastaa sosiaali-ja terveysministeriö, joka joutuisi leikkaamaan muista menoistaan.

Rauhala asettaisi vanhuspalvelulain korkealle prioriteettilistalla. Hänen mielestään ministeriön toimialalta löytyisi joitakin selkeitä säätökohteita, jotta henkilöstömitoitus voisi oikeanlaisena toteutua.
– Silloin  pitäisi tarkastella, mitkä ovat hoidon kannalta tarpeellisia Kela-korvattavia tutkimuksia ja lääkärikäyntejä ja voisiko päällekkäisiä hallinnollisia toimintoja järjestää uudelleen, hän arvioi.

”Vapaaehtoisten varaan ei voi kustannuksia laskea!”

Rauhalan mukaan henkilöstömitoituksessa ei sen sijaan voi pihistellä. Hän pitää riittämättömänä, jos laitoshoidossa jäädään esimerkiksi 0,5 työntekijään asukasta kohti.

– Laissa ei voi myöskään laskea sen varaan, että omaiset käyvät syöttämässä laitoshoidossa olevan vanhuksen kolme kertaa päivässä. On paljon vanhuksia, joiden omaisilla ei ole mahdollisuutta hoitaa heitä päivittäin.

– Omaisten ja muiden vapaaehtoinen avustaminen on enemmän kuin tervetullutta, mutta sen varaan ei voi sitovia mitoituksia tai niistä koituvia kustannuksia laskea.

”Kyse on aina rahasta ja  harvoin vanhuksista”

– Muutenkin minua häiritsee keskustelussa se, että päätöksiä ei tehdä vanhuksen edun näkökulmasta, vaan kysymys on aina rahasta, on sitten kysymys hoitajamääristä tai palveluihin oikeuttavista ikärajoista, Rauhala huomauttaa.

– Kuitenkin kaikki viestit ja valitukset, mitä vanhustenhoidosta on kiirinyt viittaavat siihen, että resursseista ja läsnäolevista hoitajista on pula. Sen tietävät omaiset, omaishoitajat, hoitajat ja kaikki asianosaiset, hän muistuttaa.

”Kaikkien pitäisi omaksua sama palvelustrategia”

Rauhalan mukaan hyvän hoidon perustana on se, millaisen palvelustrategian kukin  kunnan yksikkö ja sen hoitaja omaa. Laitosten toimintamalleissa on muutostarvetta. Liian paljon hyvät tulokset jäävät joidenkin vanhainkotien tai jonkun yksittäisen hoitajan yrittelijäisyyden varaan.

– Tulee viestiä, että siellä tai täällä on se ihana hoitaja tai joku osasto toimii hyvin, mutta muut huonosti. Niin ei pitäisi olla, vaan kaikkien osastojen pitäisi tarjota hyvää hoitoa ja kaikkien hoitajien pitäisi olla läsnäolevia ja asenteiltaan hyviä hoitajia.

– Osittain kyse on myös johtamiskulttuurista. Jokaisen hoitolaitoksen palvelustrategiana pitäisi olla, että täältä saa hyvää hoitoa. Sama strategia on oltava jokaisen hoitoon osallistuvan mielessä, Rauhala sanoo.