Aloite vaalii omantunnon- ja uskonnonvapautta:”Haluamme maailman paremmaksi paikaksi erilaisuudelle”

28.06.2012

Merja Eräpolku

Viime viikolla Euroopan parlamentissa pidetyssä tiedotustilaisuudessa uutta omantunnonvapauden peruskirjaa esittelivät europarlamentaarikko Sari Essayah’n kanssa Christel Lamère Ngnambi (vas) Euroopan evankelisesta allianssista sekä asiakirjaa ideoineet ja työstäneet tohtori Os Guinnes ja tohtori Thomas Schirrmacher.

Yleismaailmallinen omantunnon­vapauden peruskirja julkistettiin viime viikolla europarlamentaarikko Sari Essayah’n emännöimässä tilaisuudessa Euroopan parlamentissa.

Globaalin aikakauden keskellä ihmiset elävät päivittäin hyvin merkittävän erilaisuuden keskellä. Ympäri maailmaa jännitteet uskontojen ja elämänkatsomusten välillä ovat kasvaneet.

Monet tieteelliset tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty.
– Tämän huomaa esimerkiksi Euroopan parlamentin käsitellessä ns. kiireellisiä kannanottoja. Yhä useampi näistä ihmisoikeuskannanotoista koskee tilanteita, joissa ihmiset kärsivät ajatustensa tai uskonsa vuoksi. Globalisaation edetessä myös uudenlaiset haasteet ovat nousseet esiin, totesi Sari Essayah.

50 asiantuntijaa ja kolmen vuoden työ

Euroopan parlamentissa julkistettua omantunnonvapauden peruskirjaa on ollut kolmen vuoden aikana laatimassa yli 50 tieteen ja kansalaisjärjestöjen edustajaa. Yhtenä aktiivisena tahona on ollut Euroopan evankelinen allianssi, jonka Brysselin toimipisteen johtaja Christel Lamère Ngnambi oli yhteydessä Essayah´n toimistoon julkistamistilaisuuden järjestämiseksi yhteistyönä.

Peruskirjan tavoitteena on ollut tarjota uudenlainen visio siitä, miten mielipiteen omantunnon ja uskonnonvapaus voi toteutua yhä lisääntyvän erilaisuuden ja moninaisuuden keskellä kaikenuskoisille ja myös uskonnottomille ihmisille.

Sen tarkoitus on vahvistaa ja tukea Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen 18. artiklaa koskien mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta. Yksi peruskirjan suosittelijoista on YK:n uskonnon- ja uskonvapauden erityisraportoija Heiner Bielefeldt.

Bielefeldt kiitteli tekstiä vuolaasti ja innostuneena. Hänen mukaansa peruskirja on huolellisesti laadittu ja huomioi hyvin juridiset lähtökohdat, mutta on myös luova ja innovatiivinen dokumentti, joka selventää omantunnon- ja uskonvapauden periaatteita ja avaa niiden käytännön soveltamista moniarvoisessa yhteiskunnassa.
– Tämä on vahva asiakirja, kuvaili Bielefeldt.

Peruskirja sallii erilaisuuden luovuttamattoman arvon

Vaikka peruskirja ei ole virallinen sopimus, tulee sillä hänen mukaansa olemaan monenlaista käyttöä kansainvälisen yhteisön toiminnassa.

Peruskirjan laatimisen ideoi englantilainen kirjailija ja sosiaalikriitikko, tohtori Os Guinnes, joka yhdessä saksalaisen uskontososiologin, tohtori Thomas Schirrmacherin kanssa johti tekstin laatimista.
– Halusimme tekstistä sellaista, mihin ihmiset voivat viitata. Jatkossa työstämme ihmisoikeusaktivistien kanssa sen käytäntöön viemistä, Guinnes kertoi. Tekstin selkeänä tarkoituksena on myös olla kansalaiskoulutuksen väline, ”jotta vapaudesta tulee Alexis de Tocquevillen sanoin sydämen tapa”.

– Peruskirja sallii jokaiselle vapauden olla uskollinen sille, mitä uskoo ja tunnistaa erilaisuuden luovuttamattoman arvon.

Maallistunut Eurooppa haluaa piilottaa uskonnon

Omantunnonvapauden peruskirja nostaa realistisesti esille globalisoituneen maailman moniarvoistumisen ja uskomusten, maailmankatsomusten ja elämäntapojen syvenevän monimuotoisuuden.

Maallistuminen myötä Euroopassa uskonto halutaan piiloon ja marginalisoida. Esimerkiksi islamilaistuneessa Turkissa on aiempaa vaikeampaa olla ateisti.
– Aiemmat tavat kohdata erilaisuutta ovat osoittautuneet toimimattomiksi nykyisessä globaalissa maailmassa.

– Haluamme tehdä maailman paremmaksi paikaksi erilaisuudelle, korosti Guinnes.
– Mutta emme ole utopisteja, hän jatkoi.

Kolme neljäsosaa maailman väestöstä elää maissa, joissa on uskonnollista vainoa.
– Tunnusomaista nykyajalle on erilaisten ääriryhmien voimakas esiintulo ja niiden luomat paineet muille saman uskonnon edustajille, Schirrmacher kuvaa ja ottaa esimerkiksi muslimien tarpeen osoittaa lojaalisuutta omilleen.

Toinen tyypillinen piirre on kansallismielisyyden nousun aiheuttamat ristiriidat. Kansainvälistymisen myötä yhä erilaisempia kulttuuriryhmiä elää samalla alueella, mikä samalla lisää maaperää suvaitsemattomalle nationalismille.

Euroopassa on myös toisenlaisia omantunnonvapauden loukkauksia, jotka ovat johtuneet esimerkiksi siitä, ettei ole ammatissaan voinut hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja, aborttien suorittamista tai ehkäisyvälineiden myymistä.

Myös vieraat uskonnot luovat ongelmia. Esimerkiksi Ranskassa, sikhit pakotettiin riisumaan turbaaninsa henkilökortin kuvaa varten, minkä he kokivat hyvin häpeällisenä ja oman uskontonsa ja kulttuuri-identiteettinsä kieltämisenä. 

Ranskassa ei saa rukoilla julkisesti, Kreikassa pitää

Schirrmacherin mukaan omantunnon- ja uskonnonvapauden ongelmat näyttäytyvät usein aivan vastakkaisina. Esimerkkeinä hän toteaa, että Kreikassa oppilas voi saada heikompia arvosanoja, jos ei suostu osallistumaan aamurukoukseen, kun taas Ranskassa koulussa ei saa rukoilla julkisesti. Joissakin maissa homoseksuaalisuuden kritisointi voi aiheuttaa työpaikan menettämisen. Jossain toisissa työnsä voi menettää suhtautumalla liian myönteisesti homoseksuaalisuuteen.

Omantunnonvapauden peruskirja haastaa maallistumisen, joka pyrkii uskonnon pois sulkemiseen. Se pyrkii toimimaan sen puolesta, että jokaisella olisi vapaus uskontoonsa myös julkisella areenalla.

Mutta eikö uskonnonvapaudelle voida asettaa rajoja, kysyttiin tilaisuudessa. Jokaisella on vapaus uskoa mitä haluaa, mutta vapaus ei tietenkään ole rajaton mitä tulee uskon aiheuttamaan käyttäytymiseen ja tekoihin, sillä ne koskettavat aina myös toisia ihmisiä.

Rajan yksilön vapauksille ja oikeuksille asettaa muiden ihmisten samat oikeudet. Joskus ne törmäävät ja silloin tarvitaan oikeuksien ja vapauksien yhteensovittamista, peruskirjan laatijat linjaavat.

Kuitenkin rajoitusten mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumiselle tulee olla vain poikkeuksia ja selkeästi rajatuissa tilanteissa.

– Halusimme tarjota ratkaisua siihen, miten torjutaan kärjistymistä ja uskonnon ympärillä olevan katkeruuden lisääntymistä julkisuudessa, niin kutsuttuja kultuurisotia, sanoo Thomas Schirrmacher.

www.charterofconscience.org

KD-meppi Sari Essayah:
”Lainsäädännön turvattava terveydenhuoltohenkilöstön omantunnonvapaus”

Pohjolassakin on epäkohtia omantunnonkysymyksissä. Esimerkkinä Essayah mainitsi terveydenhoitohenkilöstön omantunnonvapauden puutteet.
– Lääkäreillä myös Suomessa ja Ruotsissa pitää olla oikeus valita, osallistuuko raskaudenkeskeytykseen vai ei, aivan kuten muissa EU-maissa. Tähän meitä patistaa myös Euroopan neuvosto, KD-meppi Sari Essayah muistutti ja vaati pikaisia toimia hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden turvaamiseksi hallitusohjelman mukaisesti.

EN:n päätöslauselmassa todetaan, että hoitohenkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään sanktioita tai syrjintää kieltäytyä tekemästä tai avustamasta abortin tai eutanasian suorittamisessa. Neuvoston jäsenmaiden tulee kehittää säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden. (Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma (1763) 2010).

Kataisen hallituksen ohjelmassa luvataan selvittää, ”onko tarvetta ja mahdollisuuksia säätää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstölle oikeus eettisin perustein kieltäytyä jonkin työtehtäviin kuuluvan toimenpiteen suorittamisesta ja miten asiakkaiden ja potilaiden turvallisesta hoidosta ja palveluista tuolloin huolehdittaisiin”.