Lääkäri Pekka Reinikaisen muistutus: Eutanasia - lupa tappaa

31.05.2012

Risto Rasilainen

Eutanasia ryöpsähti jälleen suomalaiseen keskusteluun. Lääkäriasiantuntija Pekka Reinikainen perustelee, miten eettisesti äärimmäisen haastavat toiminnot ja lainsäädännöt voivat helposti vääristyä. – On erittäin helppo kuvitella, miten tätä järjestelmää voi väärinkäyttää, päästä esimerkiksi perintöön nopeammin käsiksi ja myrkyttämällä eroon hankalista henkilöistä, viittaamalla avustettuun itsemurhaan.

Kysymys eutanasiasta on asia, jota tulee katsoa kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään yksilölähtöisesti, toteaa lääkäri Pekka Reinikainen.

Kokenut lääkäri ja pitkäaikainen KD-poliitikko Pekka Reinikainen sanoo perehtyneensä eutanasia-kysymykseen varsin tarkoin, muunmuassa kuuden vuoden ajan Suomen Lääkäriliiton eettisten periaatekysymysten valiokunnassa.

Reinikainen osallistui tuolloin myös Lääkärin etiikka-kirjan ensimmäisen painoksen toimitustyöhön.
– Keskustelimme asiasta perinpohjaisesti ja päädyimme ratkaisuun, jossa hylkäsimme muunmuassa käsitteen ”passiivinen eutanasia”.

– Lääkärin näkökulmasta tällaista käsitettä ei ole olemassa, vaan potilas kuolee sairauteen, jota ei enää voida hoitaa, jolloin tarpeeton hoito lopetetaan.

Reinikainen pitää käsitteiden tarkkaa määrittelyä tärkeänä, koska ilman sitä päädytään helposti yleistyksiin ja keskustelu johtaa väärinkäsityksiin ja virheellisyyksiin.

Myös Lääkäriliitto vastustaa

Oman ammattikuntansa osalta Reinikainen muistuttaa sen kannan eutanasia-kysymykseen olevan varsin torjuvan.
– Lääkäriliitto on suhtautunut eutanasiaan kielteisesti, koska se on myös Hippokrateen etiikan vastaista. Hippokrateen valahan on toistettu sellaisenaan myös Lääkärin etiikka-kirjassa ja on yhä, lähes kahden ja puolen tuhannen vuoden ikäisenä, velvoittava ohjeisto.

Reinikainen näkee nyt virinneessä eutanasia-keskustelussa laajemman ulottuvuuden, josta hänen mukaansa on ollut viitteitä jo pitkään.
– Kysymys liittyy osaltaan teollistuneiden länsimaiden muuttuneeseen väestörakenteeseen, joka on avannut oven ”kuoleman teollisuudelle”.

– Kyseessä saattaa olla vanhenevan lännen suurimpia teollisuuden aloja tulevaisuudessa, Reinikainen toteaa.

– Eikä tämä ole vain minun keksintöäni, saman ovat todenneet myös monet muut, muunmuassa Helsingin Sanomien silloinen toimittaja Heleena Savela, jo useita vuosia sitten.

Eutanasia-kysymystä ei voi ratkaista raha tai kansalaiskeskustelu

Reinikainen näkee eräänä ”kuoleman teollisuuden” yleistymisen osatekijänä sairaanhoidon ja vanhustenhuollon kasvavat kustannukset.
– Niiden osuus teollisuusmaiden budjeteista on tasaisesti nouseva. Meillä Suomessakin terveydenhuollon kustannuksista puolet kertyy ihmisen kolmen viimeisen elinkuukauden aikana, jolloin tavallisimmin joudutaan turvautumaan raskaaseen laitoshoitoon.

– Tämä tosiseikka voi jatkossa nousta eutanasian puolestapuhujien argumentiksi, jolla sen laillistamista perustellaan.

Reinikaisesta tämä on huolestuttavaa, sillä:
– Pidän itsemurhan avustamista aivan samana asiana kuin eutanasiaakin. Jos avustettua itsemurhaa jatkossakin pidetään voimakkaasti esillä varteenotettavana vaihtoehtona, silloin ei ehkä tarvitse kauaa odottaa, kun siitä tulee laajalti hyväksytty asia.

–Tässä on taustalla hyvin selkeä taloudellinen intressi, ja yleensä kun asioita punnitaan raha rahaa vastaan, muut seikat jäävät silloin toissijaisiksi.

– Kun arvokeskustelua lisäksi käydään julkisella areenalla ikäänkuin torikokouksina ja huutoäänestyksinä, suuren yleisön mielipide saadaan sekin muokattua suopeaksi eutanasiaa kohtaan.

Tässä auttaa Reinikaisen mukaan myös pehmeä terminologia, jolla ”tuote” myydään.
– Esimerkiksi uudissana ”kuolinapu” kuulostaa huomattavasti miellyttävämmältä ja hyväksyttävämmältä kuin ”armomurha”, Reinikainen toteaa.

Potilaan itsemääräämisoikeus riittämätön peruste

Eutanasia-keskustelussa keskeisenä esiintyvä itsemääräämisoikeuden periaate saa Reinikaiselta täystyrmäyksen.
– Itsemääräämisoikeudesta tässä asiassa seuraa aina väistämättä toisen ihmisen aktiivinen toiminta eutanasian toteuttamiseksi tai itsemurhan avustamiseksi.

– Tästä taas seuraa useita vakavia ongelmia, koska terveydenhoitojärjestelmän tehtävä ei ole auttaa ihmisiä kuolemaan.

– Jos lääkärille annetaan lupa tappaa, olemme pian Hollannin tilanteessa, jossa joka kolmanteen kuolemaan on arvioitu liittyvän jonkinlainen kuolinapu. Siellä lääkärit kaiken lisäksi raportoivat vain joka toisen eutanasian, eli puolet tehdään sammutetuin lyhdyin.

Reinikainen sanoo olevansa hyvin perillä Hollannin tilanteesta, koska tuntee hollantilaislääkäreitä, samoin kuin sikäläisen etiikan instituutin johtajan.
– Siellä sanotaan aina, että eutanasia on heillä ”kunnossa”, sen sijaan he vaikenevat salamurhista eli kryptanasiasta, joka juuri on tällaisen liukuvan ja niin kutsutun ”kaltevan pinnan” tuote.

– Hollannissa tehdään vuosittain tuhat potilaan surmaamista ilman heidän omaa, nimenomaista pyyntöään. Belgiassa määrä on vielä suurempi, noin 1700.

– Kun Hollannissa kaikki eutanasiaa pyytäneet eivät sitä saa, tekee lopullisen päätöksen lääkäri. Arvioidessaan potilaan tilan niin heikoksi, että se ”oikeuttaa” eutanasiaan, synnyttää tämä vaaratilanteen juuri näille potilaille, jotka ovat tässä ”eutanasiatilassa” ilman että itse pyytäisivät sitä. Silti heidät surmataan.

– Peräti 27 prosenttia hollantilaislääkäreistä ilmoitti Remmelinkin korkeimman oikeuden tutkimuksessa suorittaneensa potilaan surmaamisen ilman tämän omaa pyyntöä.

– Tämä asia ohitetaan kaikissa tilastoissa ja keskusteluissa siten, ettei niissä puhuta näiden potilaiden osalta eutanasiasta, vaan salasurmasta eli kryptanasiasta.

Ei voi toimia itsensä tai lähimmäisensä Jumalana

Reinikainen sanoo näkevänsä tapahtuneessa muutoksessa nykyihmisen suuruudenhulluutta, tämän pyrkiessä säätelemään elämää monin eri tavoin.
– Elämän alkuun puututaan jo monin tavoin, keinohedelmöityksellä ja keinoalkuisella lisääntymisellä. Samoin pystymme nyt hoitamaan lukuisia, aiemmin vielä hengenvaarallisia sairaustiloja.

– Kun alamme puuttua myös  elämän loppuun, haluamme eutanasian ja avustetun itsemurhan kautta ottaa hallintaamme myös kuoleman mysteerin päättämällä, milloin ja miten kuolla. Näin toimien luomme itsellemme megalomaanisen illuusion koko elämänkaaren suvereenista hallinnasta.

Avustettu itsemurhakin on murha

Suomessa avustetun itsemurhan osalta ei Reinikaisen mukaan ole vielä ennakkotapausta.
– Sinällään itsemurhan avustamista ei Suomen rikoslaissa ole nimenomaisesti kriminalisoitu. Tässä onkin ovi, jonka kautta asia saattaa tunkeutua myös meille.

Reinikainen muistuttaa, miten eräissä terveydenhuollon yksiköissä Suomessakin on käyty asiasta kädenvääntöä, jonka yhteydessä myös eräs lääkäri menetti joksikin aikaa oikeutensa tällaisen toiminnan seurauksena.
– Ero avustetun itsemurhan ja eutanasian välillä on hiuksenhieno, tosiasiallisesti olematon. Perustelut ja indikaatiot ovat samat, ja lopputulos sama.

– Käytännössä voisi asentaa tippapullon ja laittaa neulan potilaan suoneen, jossa on letkun sulkijan hana. Jos potilas itse avaa hanan, on kyse avustetusta itsemurhasta, jos taas avustaja avaa hanan, kyse on murhasta.

– On erittäin helppo kuvitella, miten tätä järjestelmää voi väärinkäyttää, päästä esimerkiksi perintöön nopeammin käsiksi ja myrkyttämällä eroon hankalista henkilöistä, viittaamalla avustettuun itsemurhaan.

Itsemurhien ja masennuksen torjuntaan!

Pekka Reinikainen näkee itsemurhan ylipäätään ydinkysymyksenä koskien niin eutanasiaa kuin laajemmin koko yhteiskuntaa.
– Eritoten lasten ja nuorten itsemurhista on tullut aiempaa yleisempiä, hän sanoo.

– Vielä vuosikymmen sitten meillä Helsingissä oli tuskin ainuttakaan lasten itsemurhayritystä, viime vuonna niitä  kirjattiin jo yli 70.

– Masennushan on suuri suomalainen kansantauti. Kun korkeintaan puolet masennuspotilaista on jonkinlaisessa hoidossa, ja kun tähän vielä lisätään suuri alkoholinkulutus, ei ole mikään ihme, että itsemurhat yleistyvät entisestään.

Reinikaisen mielestä vastausta ihmisten kokemaan ahdistukseen ei tule hakea lääketieteen puolelta kliinisesti ja teknisesti siististi annetulla myrkkyannoksella.
– Kuolinavun sijaan meidän tulisi auttaa ihmistä jatkamaan elämäänsä. Kuolinavun käyttöönotto sen sijaan on yhteiskunnan taholta signaali siitä, että olisi ikäänkuin olemassa elämää, joka ei ole elämisen arvoista.

– Tämä taas aikaansaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten ahdistumista, jonka seurauksena he voivat kokea miltei velvollisuudekseen pyytää avustettua itsemurhaa yhteiskunnan kustannuksia säästääkseen.

Reinikainen sanoo keskustelleensa asiasta paljon vammaisjärjestöjen kanssa, joissa tunnetaan huolta  sellaisen yhteiskuntaimapiirin yleistymisestä, jossa ”elämisen arvoinen” elämä määriteltäisiin ja ”turhat kärsimykset” olisi suotavaa lopettaa.

Eutanasia-kysymys kristillisen etiikan ytimessä

– Eutanasiaa ajavat yhdistykset vetoavat itsemääräämisoikeuteen, vaikka valta siirtyykin näin lääkäreille, joista tulee elämän ja kuoleman portinvartijoita.

– Itemääräämisoikeus ei suinkaan ole se tärkein kriteeri, vaan sellaiseksi muodostuu potilaan kliininen tila, jonka perusteella lääkärit sitten päätöksensä tekevät.

Reinikainen pitääkin oikeana vaihtoehtona ammattitaitoisen saattohoidon edelleen kehittämistä.
– Se voidaan toteuttaa myös kotona, ja ammattitaidolla myös kipu ja muut vaikeat oireet voidaan yleensä hoitaa tehokkaasti.

– Potilaan masennus, elämäntuska ja ahdistus lievittyvät, kun häntä lisäksi kuunnellaan ja kunnioitetaan heikkonakin. Kristilliseltä kannalta kyse on aivan keskeisestä asiasta, toteaa Pekka Reinikainen lopuksi.

”Eutanasiasta kehittyy tuottoisa liiketoiminta”
Hollanti ja Sveitsi varoittavina esimerkkeinä

Kasvava määrä terminaalisesti sairata matkustaa Zürichiin tehdäkseen avustetun itsemurhan. Se on Sveitsissä täysin laillista. Rahastus on kiellettyä, mutta kielto kierretään, huomauttaa Pekka Reinikainen.

Asiantuntijalääkäri Pekka Reinikainen muistuttaa, miten muutokset usein toteutuvat asteittain ilman, että niiden lopputulosta ennakkoon kyetään edes näkemään.
– Lääketieteessä ja sen etiikassa puhutaan niin sanotusta ”kaltevan pinnan oireyhtymästä”. Eli jos mennään kaltevalle pinnalle, silloin siitä väistämättä liu’utaan eteenpäin.

Reinikainen viittaa esimerkkinä Hollantiin, jossa eutanasiaa on toteutettu jo yli 20 vuotta.
– Hollannin lainsäädäntö puolestaan on toiminut esikuvana Belgialle. Myös Ranskassa asiaa koskeva laki on suunnitteilla.

Varoittava ennakkotapaus  siitä, miten eutanasiasta voi kehittyä tuottoisa liiketoiminnan muoto, on Sveitsi.
– Kasvava määrä terminaalisesti sairaita matkustaa Zürichiin tehdäkseen avustetun itsemurhan, joka maassa on täysin laillista.

– Avustettuja itsemurhia tarjoavan Dignitas-järjestön mukaan myös psyykkinen sairaus voi olla yhtä tuskallinen kuin fyysinenkin. Vaikka Sveitsinkin lakien mukaan suoranainen itsemurhabisneksellä rahastaminen on kielletty, tämä kierretään siten, että avustettuun itsemurhaan tarkoitetut rahat kerätään jäsenmaksunimikkeellä.

– Murhasyytteiltä välttymiseksi potilaiden on sitten itse otettava tappava barbituraattiannos. Jos he eivät siihen itse pysty esimerkiksi halvauksen vuoksi, heidän on tavalla tai toisella itse avattava tippaletkun sulkija kahden todistajan läsnäollessa.

Tämäkään ei Reinikaisen mukaan ole ongelmatonta, koska todistajista toinen on Dignitaksen työntekijä ja toinen taas potilaan omainen, joka usein hyötyy toisen poismenosta perinnön muodossa.