Sari Essayah: EU-poliittinen katsaus puoluekokoukselle

28.08.2009

Europarlamentaarikko
Sari Essayah

EU-poliittinen katsaus
KD:n puoluekokous
28.8.2009 Järvenpää

Arvoisat puoluekokousedustajat,
hyvät ystävät,

Ihan aluksi ovat paikallaan kiitokset. Europarlamenttivaalit olivat meille Kristillisdemokraateille iso haaste ja monellakin tapaa myös eräänlainen koettelemus. Vaalikuvioiden selkiytyminen ei ollut yksinkertaista eikä ongelmatontakaan. Mutta kun vaalityön loppurutistus alkoi, niin puoluesihteerin kuin ehdokkaan näkökulmasta katsottuna tuntui siltä, että innokkaassa työssä olivat mukana KD-aktiivit ja osastot ympäri maata. Paikoin sellaisella innolla, että harvoin on nähty. Tämä ankara työ ja into toivat myös toivotun ja pyydetyn lopputuloksen oman europarlamentaarikon viiden vuoden tauon jälkeen.

Vaalien jälkeen tehty tutkimus kertoi, että kristillisdemokraatit saivat äänestäjäkuntansa parhaiten uurnille; muita omiensa patistamisessa profiloituneita olivat rkp ja vihreät.  Nämä kolme puoluetta olivat myös ennakkoveikkailuihin nähden vaalien selkeitä onnistujia. Kolme suurinta puoluetta kokivat vaalitappion kukin ja niiden äänet tulivat 80-90 %:sti peruskannattajilta. Sen sijaan perussuomalaiset onnistuivat saamaan laiskasti äänestäneiden omiensa sijasta liikkuvat äänet ja KD:nkin osuus liikkuvista äänistä oli huomattavasti suurempi kuin kolmen suurimman äänestäjäkunnassa.  Kyselyn toteutustapa internetissä painottaa nuorten, liikkuvien äänestäjien osuutta, vaikka sitä huomioitiin suhteuttamalla tulosta vuoden 2007 eduskuntavaaleihin.

Tutkimustulos vahvistaa trendiä, joka on ollut nähtävissä koko 2000-luvun. Puolueuskollisuus vähenee ja liikkuvista äänestäjistä tulee vaali vaalilta tärkeämpiä.  Liikkuva äänestäjä on myös arvaamaton; hän jää herkästi kotiin, jos mitään kiinnostavaa ei ole tarjolla. Jokainen ehdokas ja puolue joutuvat entistä tarkemmin miettimään, kenelle viestinsä kohdistaa ja miten? Kuinka pitää uskolliset vakiäänestäjät ja samalla vedota aivan uusiin?

Meillä puolue nojaa vahvasti uskolliseen äänestäjäkuntaan, mutta perussanoma uudella tavalla viestittynä vetosi myös aivan uusiin äänestäjiin. Jäsenistössämme näkyy ideologinen sitoutuminen ja uskollisuus tehtäviä kohtaan jopa niin, että vaaliliittokumppani Soini kehaisi, että ”teillä tehdään vaalityötä kuin Herralle”. Tämä on ääretön vahvuus näinä aikoina ja kenttätyöhön tulee jatkossakin panostaa järjestö- ja koulutusresursseja jalkauttamalla ja jäsenistöä hoitamalla.

Hyvät kuulijat,
Kesäkuun eurovaalit järjestettiin Nizzan sopimuksen mukaisesti eli parlamentin jäsenten määrä väheni 49 jäsenellä 736 europarlamentaarikkoon. Uuden Lissabonin sopimuksen mukaan jäseniä tulisi olla 751 eli sopimuksen mahdollisen hyväksymisen jälkeen meppijoukkoa täydennetään vielä 18 uudella jäsenellä.
Vaalien voittaja oli EPP-ryhmä (entinen EPP-ED), mutta senkin edustajien määrä kuitenkin laski hieman 265:een. Vaalien jälkeen ryhmä hajaantui, kun lähinnä Iso-Britannian konservatiiveista, tsekeistä ja puolalaisista muodostunut konservatiivisiipi perusti oman ryhmänsä Euroopan konservatiivit ja reformistit ECR:n, jonka linja on EPP:hen nähden eurokriittisempi. Uusien sääntöjen mukaan poliittisessa ryhmässä tulee olla vähintään 25 edustajaa vähintään seitsemästä jäsenmaasta.

Kun alussa näytti siltä, että Kokoomus pystyy estämään liittymisemme EPP:n , jossa olemme olleet tarkkailijajäsenenä, niin kävimme neuvotteluja myös mahdollisesta liittymisestä ECR-ryhmään. ECR on tällä hetkellä uutena ryhmänä poliittisilta linjauksiltaan vielä selkiytymätön mm. suhteessa julkisen hyvinvointisektorin asemaan ja yksityistämiskysymyksiin. Samoin ryhmän sisällä on nähtävissä valtataistelua, joka konkretisoitui siihen, että he eivät päässeet sopuun ryhmän varapuheenjohtajaehdokkaasta. Niinpä Strasbourgin ensimmäisellä istuntoviikolla käytimme yhden päivän yli 700 mepin lippuäänestyksiin, että vihdoin kolmannella kierroksella saimme ylimääräisen varapuheenjohtajan äänestettyä ulos.

Brittien keskuudessa on myös erimielisyyttä siitä, oliko oman ryhmän perustaminen viisasta vai olisiko pitänyt jäädä EPP:n vahvistamaan liittovaltiokehitykselle kriittisempää siipeä. Nämä seikat kertovat siitä, että ECR kärsii vielä uudelle ryhmälle ominaisista lastentaudeista, mutta mikään ei estä sitä kehittymästä neljänneksi suurimmasta ryhmästä edelleen. Henkilökohtaisesti näen, että EU:ssa on aatteellisesti ja arvopohjaisesti kaksi ryhmää, joissa KD pystyy toimimaan eli EPP ja ECR.

Sosialistien ryhmä kärsi vaaleissa merkittävän tappion ja pieneni lähes kuudella prosenttiyksiköllä sekä liberaalien ryhmä kahdella prosenttiyksiköllä. Vanhoista ryhmistä ainoastaan vihreät onnistui kasvattamaan edustajiensa määrää. Vaalituloksessa merkillepantavaa on se, että niiden edustajien määrä kasvoi merkittävästi, jotka eivät suoranaisesti olleet minkään vanhan parlamenttiryhmän edustajia. Äärioikeiston ja euroskeptikkojen saavuttamat voitot ympäri Eurooppaa, kuten myös Suomessa, on syystäkin nähty äänestäjien protestina hallituspuolueita ja harjoitettua EU-politiikkaa kohtaan.

Koko unionin alueella vain 43,1 % äänioikeutetuista käytti mahdollisuuttaan äänestää. Alhaisimmillaan äänestysprosentti oli nuorimmissa jäsenmaissa Slovakiassa ja Liettuassa, joissa osanotto oli kahdenkymmenen prosentin luokkaa. Toisaalta äänestämisen pakollisuuden vuoksi Belgiassa ja Luxemburgissa äänestämässä kävi yhdeksän kymmenestä äänioikeutetusta.

Alhaiselle osanotolle on tarjottu selitykseksi muun muassa kansalaisten tietämättömyyttä Euroopan parlamentin toiminnasta ja toisaalta julkisen keskustelun keskittymistä kansallisiin kysymyksiin monissa jäsenvaltioissa. Toiset näkevät ongelmallisena sen, että listat on määritelty kansallisten eikä eurooppalaisten poliittisten ryhmien mukaan. Keskustelussa onkin esitetty, että tietty osuus parlamentin jäsenistä valittaisiin eurooppalaisilta listoilta ja jopa että komissaarit valittaisiin tulevaisuudessa parlamentin jäsenten keskuudesta. Mielestäni niin kauan kuin perussopimusten nojalla EU on itsenäisten jäsenvaltioiden liitto, vaalit, valittavien edustajien lukumäärät ja osallistuvat puolueet on oltava kansallisella tasolla. Jos siirrämme päätäntävaltamme EU:lle ja olemme osa liittovaltiota, silloin kansallisten edustustenkin merkitys ohenee.

**
Uusi Euroopan parlamentti järjestäytyi siis 14. heinäkuuta pidettyssä täysistunnossa. Parlamentin puhemieheksi valittiin puolalainen Jerzy Buzek (EPP). Hän on parlamentin ensimmäinen Itä-Euroopasta valittu puhemies. Buzek on solidaarisuusliikkeen veteraaneja ja kristillisten arvojen mies. Monet näkivätkin hänen valinnassaan syvempiä merkityksiä uuden ja vanhan Euroopan lähentymisestä. Buzekin toimikausi puhemiehenä kestää kaksi ja puoli vuotta, minkä jälkeen sosialistiryhmä saa paikan neuvottelusopimuksen mukaisesti. Kuten aiemmin mainitsin, EU-parlamentti valitsi myös 14 varapuhemiestä ja kvestorit.

Ensimmäisellä istuntoviikolla päätettiin myös valiokuntapaikkajaosta. Itse tulin valituksi työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokuntaan sekä varajäseneksi talous- ja raha-asioiden valiokuntaan. Aikoinani olin eduskunnassa juuri työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja talousvaliokunnassa, ja koen nyt  työn jatkuvan monien esille tulevien asioiden kohdalla, joissa olen ollut mukana antamassa Suomen näkemyksiä aikaisemmilla päätäntäkierroksilla.

Parlamentin syksyn työn alkua hidastaa se, että uuden komission nimeämisessä on useita ongelmia. Lissabonin sopimuksen kohtalosta ei ole varmuutta. Nizzan ja Lissabonin sopimukset eroavat toisistaan mitä tulee Euroopan parlamentin rooliin komission puheenjohtajan valinnassa eli hyväksyykö se vain Nizzan sopimuksen mukaan Eurooppa-neuvoston päätöksen määräenemmistöllä vai valitseeko se Lissabonin mukaisesti neuvoston esityksestä puheenjohtajan jäsenten enemmistöllä.

Komissiota ei kuitenkaan haluta valita Nizzan sopimuksen mukaan, koska silloin yhden jäsenvaltion tulisi luopua komissaaristaan. Koska Irlannin kansanäänestys järjestettäneen vasta lokakuussa, on nykyisen komission toimikautta jatkettu.

Komission uudesta puheenjohtajasta äänestetään mahdollisesti seuraavalla istuntoviikolla 16.9. . Tehtävään ehdolla on komission nykyinen puheenjohtaja portugalilainen José Manuel Barroso EPP:stä, jonka Eurooppa neuvosto kesäkuussa valitsi jatkokaudelle.

***
Seuraavan puolivuotiskauden ajan EU:n puheenjohtajuus on naapurimaallamme. Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt esitteli heinäkuussa europarlamentille puheenjohtajakauden ohjelman. Sen otsikkona on ”Taking on the challenge”, vapaasti käännettynä ”Tartutaan haasteisiin” ja niitä tosiaan riittää. Ruotsin puheenjohtajakauden pääteemat, ilmastonmuutoksen torjunta ja talouskriisin ja työllisyyden hoito, saivat parlamentin jäseniltä runsaasti tukea. Muita teemoja ovat mm. Tukholman ohjelma oikeus- ja sisäasioissa ja EU:n Itämeren alueen strategia ja toimielinasiat. Eurooppa-neuvoston huippukokousten pääaiheita ovat lokakuussa Lissabonin sopimus ja Itämeri-strategia, joulukuussa taas Kööpenhaminan ilmastokokous.

Erityisen tärkeää on palauttaa luottamus paremman sääntelyn avulla rahoitusmarkkinoihin ja vastustaa kriisin negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen. Eurooppalaisen rahoitusvalvonnan uusista rakenteista ja toimintaperiaatteista pyritään ratkaisuun ja mm. talous- ja raha-asioiden valiokunnassa tämä tulee olemaan keskeisimpiä työsarkoja.

Pitkän tähtäimen kasvun ja hyvinvoinnin varmistamisessa Ruotsi korostaa rakenneuudistusten, avointen markkinoiden, tutkimuksen ja innovaation sekä tehokkaiden työmarkkinoiden ja modernien sosiaaliturvajärjestelmien merkitystä. Tavoitteena on päästä sopuun suuntaviivoista Lissabonin strategian jatkolle vuoden 2010 jälkeen. Vaikka työmarkkinapolitiikka kuuluu jäsenvaltioille, puheenjohtajamaa korostaa kokemusten vaihdon ja yhteisen sitoutumisen merkitystä. Keskeisiä tavoitteita ovat työmarkkinoiden sopeutumisen ja liikkuvuuden parantaminen, työntekijöiden taitojen kehittäminen ja yrittäjyyden lisääminen., nämä asiat puolestaan tulevat sinne työ- ja sosiaaliasioiden valiokuntaan.

Yksi syksyn kuumista aiheista on kuljettajien työaikadirektiivi, jonka käsittelyssä edellinen parlamentti ei päässyt loppuun. Euroopan parlamentti ei ole hyväksynyt poikkeuksia yrittäjäkuljettajien työaikoihin. Eduskunnassa Suuri valiokunta keskusteli kuljettajien työaikadirektiivistä, jonka ulkopuolelle Suomen virallisen kannan mukaan tulee jättää yrittäjäkuljettajat. Vastaehdotuksen mukaan työaikasäädösten tulisi koskea kaikkia maantieliikenteen kuljettajia. Äänin 16 - 7 suuri valiokunta totesi, ettei sillä ole huomauttamista valtioneuvoston kantaan.

Hanke on suomalaisen kuljetusyrittäjyyden ja yleisemminkin yrittäjyyden kannalta ensiarvoisen tärkeä. Itse olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kokonaistyöaikaa ei voi rajoittaa itsenäisten yrittäjien osalta. Liikenneturvallisuus on jo taattu kaikkia eli myös yrittäjiä koskevalla EU:n ajo- ja lepoaika-asetuksella.

Kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaaminen joulukuussa Kööpenhaminassa on Ruotsin puheenjohtajuuden tärkein yksittäinen tavoite. Pystyäkseen osallistumaan neuvotteluihin EU:n on määriteltävä kantoja mm. kehittyvien maiden ilmastotoimien rahoittamiseen. Kehitysmaat ovat vaikuttaneet vähiten ilmastonmuutokseen mutta kärsivät siitä eniten, mm. kuivuudesta ja sään ääri-ilmiöistä. Mielestämme EU-budjettiin tulee saada erillinen ”Ilmastoturvallisuus”-tili, josta avustetaan kehitysmaita vähäpäästöisiin energialähteisiin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, samoin kehitysyhteistyö tulee sitoa metsien suojeluun hävitykseltä.  EU:n yhtenäisyyden ylläpitäminen ja muiden teollisuusmaiden päästövähennysten kunnianhimon nostaminen ovat keskeisiä haasteita. Suomi tavoittelee hiilinieluille rajoitettua roolia uudessa ilmastosopimusjärjestelmässä ja suhtautuu hyvin kriittisesti sellaisiin metsiin liittyviin laskentatapoihin, jotka mahdollistavat luonnontieteellisen nielun muuttumisen laskennalliseksi päästöksi.

Oikeus- ja sisäasioissa syksyllä aloitetaan neuvottelut mm. perintöä ja testamentteja koskevasta asetuksesta sekä epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisia oikeuksia koskevista minimisäännöksistä (käännökset ja tulkkaus). Tukholman ohjelma on jatkoa vuonna 1999 hyväksytylle Tampereen ja vuonna 2004 hyväksytylle Haagin ohjelmalle. Uusi viisivuotinen ohjelma on tarkoitus hyväksyä joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Komissio ehdottaa, että yhdessä jäsenvaltiossa annetut siviilioikeudelliset tuomiot olisivat suoraan täytäntöönpanokelpoisia koko EU:n alueella. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää sitä, että oikeudenkäynti tuomion alkuperävaltiossa täyttää asianosaisten oikeusturvan varmistavat vähimmäiskriteerit. Rajat ylittävissä rikoksissa tarvitaan eurooppalaista toimintaa ja yhteisiä normeja. Tämä ei kuitenkaan edellytä jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten järjestelmien harmonisointia kuin poikkeuksellisesti.

Komissio ehdottaa, että EU:lle laaditaan sisäisen turvallisuuden strategia. Strategiaan koottaisiin kaikki unioniin ja sen jäsenvaltioihin kohdistuvat uhkat sekä keinot ja toimijat uhkien torjumiseksi. Strategiassa keskityttäisiin erityisesti ihmiskaupan, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian, tietoverkko-, talous- ja huumausainerikollisuuden torjuntaan. Näiden lisäksi EU haluaa panostaa terrorismin uhkan vähentämiseen.

Tukholman ohjelmaan sisältyy myös ehdotus EU:n rajavalvonnan tehostamisesta sekä toimenpiteitä pelastuspalvelun kehittämiseksi. Suomi kannattaa rajaturvallisuusjärjestelmän kehittämistä mm. siten, että EU-maat voisivat yhdessä operoida kolmansien maiden vastaisella rajalla tai jopa yhdessä kolmansien maiden kanssa. Suomen mielestä rajaturvallisuusjärjestelmän kehittäminen tapahtuu parhaiten kehittämällä rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoimia operaatioita ja projekteja. Vastuu ulkorajojen rajavalvonnasta tulee kuitenkin säilyä jäsenvaltioilla. Kiisteltyä yhteisen turvapaikkajärjestelmän rakentamista jatketaan. Käsittelyssä on mm. turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevan direktiivin uudistaminen.

Terveyssektorilla neuvotellaan syksyn aikana potilaiden liikkuvuutta koskevasta direktiivistä ja lääkepaketista.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, raskaana olevien työntekijöiden suojelua sekä syrjimättömyyttä koskevista direktiiveistä pyritään pääsemään ratkaisuun.

Kuluttajansuojadirektiivistä pyritään löytämään sopu. EU:n komissio on esittänyt kuluttajansuojaa koskevan sääntelyn harmonisointia, joka esitetyllä tavalla toteutuessaan esitetyllä tavalla heikentäisi merkittävästi suomalaisen kuluttajansuojan tasoa ja olisi monissa muissakin jäsenmaissa askel väärään suuntaan. Harmonisoinnin on tapahduttava nostamalla heikomman kuluttajansuojan maiden tasoa eikä päinvastoin.

Suomen kuluttajansuojaa uudistus huonontaisi mm. heikentämällä myyjän virhevastuun kestoa, kuluttajan oikeuksia tavaran luovutuksen viivästyessä, lisäämällä kuluttajan vastuuta tavaran palauttamisesta aiheutuvista kuluista koti- ja etämyynnissä sekä kaventamalla peruuttamisoikeuden laajuutta etämyynnissä. Uusi direktiivi vaikuttaisi tuotteiden kestoikää lyhentävästi asettamalla myyjälle kahden vuoden vastuun myymistään tuotteista, mikä on täysin vastoin kestävän kehityksen periaatteita ja tavoitetta tuotteiden käyttöiän pidentämiseksi.

Komissio perustelee ehdotusta sisämarkkinoiden edistämisellä mm. nettikaupan osalta. Vaikka nettikauppa lisääntyisikin, myös tulevaisuudessa suuri enemmistö kuluttajista hankkii tarvitsemansa tavarat ja palvelut pääasiassa kotimarkkinoilta.

Euroopan parlamentin tulee edistää päättäväisesti korkeatasoisen kuluttajansuojan rakentumista koko unionin alueelle käsitellessään syksyllä komission direktiiviehdotusta. Lähtökohtana tulee olla minimisääntely, joka mahdollistaa EU-direktiivin vaatimuksia tiukemman kansallisen lainsäädännön myös jatkossa.

Direktiiviehdotuksessa ei säännellä sellaisia keskeisiä sopimusoikeudellisia kysymyksiä, joiden harmonisointi olisi välttämätöntä, jos todella halutaan poistaa jäsenvaltioiden välisiä eroja, kuten vahingonkorvauksen edellytyksiä. Näin ollen esitystä voidaan pitää myös puutteellisena.

Suomen kanta asiassa on ollut korkeaa kuluttajansuojaa puolustava. Tästä lähtökohdasta tulee pitää tiukasti kiinni.

Tutkimuksen ja innovaatioiden sisämarkkinoiden kehittäminen on Ruotsille tärkeää. Puheenjohtajamaa pyrkii edistymään yhteisöpatentin suhteen.

EU:n liikennepolitiikan tulevaisuudesta käydään syksyn aikana laaja keskustelu. Linja-auto- ja laivamatkustajien oikeuksia koskevasta sääntelystä pyritään pääsemään ratkaisuun. Telepaketti on tarkoitus hyväksyä Ruotsin puheenjohtajakauden aikana.

Itämeren alueen EU-strategia hyväksytään lokakuun Eurooppa-neuvostossa. Strategia tukee Itämeren alueen valtioiden, alueiden ja paikallisten toimijoiden yhteistyön tiivistämistä unionin puitteissa. Strategialle ei tässä vaiheessa esitetä uutta rahoitusta. Itämeren alueen valtioiden edun mukaista on vaikuttaa siihen, että Itämeri-strategian painopisteet heijastuvat rahoituskehysesitysten käsittelyssä.

KD:ssä olemme esittäneet, että Itämeren suojelupolitiikan on perustuttava laajempaan, monitieteellisempään ja tarkempaan tietoon ja osaamiseen, kuin pelkät kansalliset tutkimusyksiköt erikseen kykenevät tuottamaan. Ongelmana on, että Itämeren valtioiden useat pienet tutkimusyksiköt ja –laitokset kilpailevat samoista tutkimukseen ja suojeluun tarkoitetuista EU-rahoituksista ja näin syövät toistensa resursseja keskinäisellä kamppailulla. Olemme esittäneet Suomeen kansainvälistä Itämeren Merikeskusta strategian instrumentiksi. Sen osaksi tulisi liittää öljyntorjuntakeskus uusine laivoineen. Sijaintia puoltaa se, että Suomen lähimerialueista juuri Suomenlahti on Itämeren ongelmallisin ja herkin alue. 

Konkreettinen toimintaohjelma on ratkaiseva strategian merkityksen kannalta. Suomi on ilmoittanut, että sillä on valmius johtovastuuseen meriliikenteen turvallisuuden ja merivalvonnan, sisäisen turvallisuuden, rehevöitymisen sekä maa- ja metsätalouden osalta. Pohjoinen ulottuvuus ja Itämeri-strategia tukevat toisiaan ja vahvistavat Itämeren alueella toteutettavaa politiikkaa niin unionin sisällä kuin kolmansien maiden kuten Venäjän, Valko-Venäjän ja Norjan kanssa.

**

Islanti jätti reilu kuukausi sitten EU-jäsenhakemuksensa. Suomi on tukenut Islannin jäsenyyspyrkimyksiä. EU-maiden ulkoministerit päättivät heinäkuun lopun kokouksessaan pyytää komissiolta lausuntoa Islannin EU-kelpoisuudesta. Lausunto on ensimmäinen askel kohti varsinaista jäsenyyttä. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti päättävät komission lausunnon perusteella hyväksytäänkö Islanti viralliseksi ehdokasmaaksi. Muodolliset jäsenyysneuvottelut, joihin voi kulua pari vuotta, voidaan aloittaa vasta tämän jälkeen. Jos EU hyväksyy jäsenyyden, Islannissa järjestetään vielä sitä koskeva kansanäänestys. Neuvotteluissa vaikeiksi kysymyksiksi voivat muodostua kalastus- ja maatalouskysymykset, joista islantilaiset ovat voineet päättää niistä itsenäisesti. Lisäksi Islannille on ETA-sopimuksessa myönnetty pysyviä poikkeuksia, joita joudutaan tarkastelemaan neuvotteluiden aikana.

Islanti oli pitkään haluton liittymään EU:hun. Kanta kuitenkin muuttui nopeasti sen jälkeen, kun maan suurimmat pankit romahtivat lokakuussa 2008 ja Islannin kruunun kurssi laski voimakkaasti. EU-jäsenyys ja euron käyttöönotto on nähty Islannissa keinona vakauttaa maan horjuva talous.

Kolme maata – Kroatia, Turkki ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia – on tätä nykyä hyväksytty virallisesti EU:n ehdokasmaiksi. Viisi muuta Länsi-Balkanin maata – Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Serbia ja Kosovo – ovat mahdollisia ehdokasmaita.

Mielestäni EU:n tähänastinen laajentuminen on kaiken kaikkiaan ollut liian nopeaa. Islannin jäsenyysneuvottelujen etenemistä ei kuitenkaan tule sitoa muiden liittymisprosessissa olevien maiden etenemisen kanssa. Maa noudattaa jo suurta osaa unionin lainsäädännöstä ja näin ollen on odotettavissa nopeammat ja helpommat jäsenyysneuvottelut. Länsi-Balkanin mailla sen sijaan on vielä pitkä matka jäsenyyteen. Romania ja Bulgaria ovat vast’ikään saaneet ns. ”rästilistat” eli hoitamatta oleviin oikeus- ja sisäasioihin on kiinnitetty Unionin taholta vakavaa huomiota, tosiasiallisten painostuskeinojen kuitenkin puuttuessa nyt kun maat ovat täysjäseniä.

Unionin toimintakyky ja pienten maiden vaikutusmahdollisuudet tulee turvata, kun jäsenmaiden määrä kasvaa. Myös 30-40 jäsenmaan liitossa tulee jokaisella maalla olla oma komissaari. Silloin saattaa tulla esiin tarve syventämisen sijaan löyhentää EU:n toimivaltaa suhteessa jäsenvaltioihin.

**

Hyvät ystävät,

Kuten katsauksesta käy ilmi, niin monet tämän ajan haasteet eivät pysähdy valtioiden rajoille. Ympäristö- ja energiakysymykset, kansainvälinen talouskriisi, ilmastonmuutos, järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa, köyhyys ja pakolaisuus sekä muut suuret ongelmat vaativat ratketakseen toimivaa yhteistyötä niin ihmisten kuin valtioidenkin välillä. Euroopan parlamentin asema on myös entisestään vahvistunut.

Niin kuin kuulimme, siellä tehdään päätöksiä, joilla on vaikutusta jokaisen suomalaisen arkeen. Siellä myös linjataan eurooppalaista arvopohjaa. Henkinen pahoinvointi, arvojen kaaos, päihdeongelmat ja perheiden kriisit eivät rajoitu Suomeen, vaan koko läntinen maailma kärsii elämää kantavien arvojen murtumisesta. Haluamme puolueena osaltamme olla vahvistamassa sitä verkostoa koko Euroopan Unionin alueella, joka rakentaa päätöksentekoa kestävien kristillisten arvojen varaan, ihmisarvon ja perhearvojen kunnioittamisen perustalle.

Tätä työtä ei tehdä Brysselissä yksin, vaan haluan tulevina vuosina mahdollistaa koko puolueorganisaation kytkeytymisen entistä enemmän mukaan EU-tason päätöksentekoon ja kristillisten arvojen puolustamiseen Eurooppa-tasolla. Saavutettu tulos on meille yhtä meppipaikkaa tärkeämpi, sillä olemme nyt mukana kaikilla poliittisen vaikuttamisen tasoilla ja pystymme hyödyntämään kaikkea sitä kv. areenan laajentumista, joka nyt on tarjolla. Koin koko vaalien ajan voimakkaasti, että sloganimme ”Tehtävä EU:ssa” ei ole vain nerokas vaalilause, vaan sillä on syvempi, meitä kaikkia edelleen työhön haastava merkitys. Tartutaan siis toimeen!