Kansanedustaja Sari Essayah´n mielestä Suomen ei tule tukea turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja EU-maiden välillä. Suuri valiokunta käsitteli tänään hallituksen kantaa Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottamisesta. Essayah esitti kokouksessa lausumaa, jolla Suomen hallitus olisi velvoitettu EU:n neuvostossa vastustamaan sisäisiä siirtoja.

Essayah´n mielestä ns. hätätilamekanismin soveltamisen oikeusperusta on kyseenalainen, koska soveltamiskriteerien täyttyminen sekä toimenpiteiden oikeasuhtaisuus ovat epävarmoja. – Pohjois-Afrikan tilanteesta johtuva turvapaikanhakijoiden tulva Eurooppaan on jatkunut jo pitkään eikä loppua ole näkyvissä.
– On pidettävä kiinni siitä peruslähtökohdasta, että jokainen valtio vastaa omalle alueelleen tulevista turvapaikanhakijoista ja saa tarvittaessa tukea EU:n rahastojen ja virastojen asiantuntija-avun kautta. Kunkin jäsenmaan tulee jatkossakin vastata Dublin-periaatteen mukaisesti ensisijaisti itse maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiensä kehittämisestä.

Jos EU:n määräenemmistöllä päätetään sisäisten siirtojen toteuttamisesta, Sipilän hallitus on kaavaillut, että Suomi tulee sopeuttamaan itseään koskevat henkilömäärät omaan kiintiöpakolaismääräänsä niin, että vuosittainen kiintiöpakolaisten sekä oleskeluluvan saaneiden sisäisesti siirrettyjen turvapaikanhakijoiden yhteinen kokonaismäärä säilyy viime vuosien kiintiöpakolaismäärän tasolla.
– Tämä merkitsisi, että Suomen apu kaikista hädänalaisimmille vähenee, kun kiintiöpakolaisten määrää tiputetaan. Kiintiöpakolaisjärjestelmän kehittäminen on taloudellisesti ja inhimillisesti järkevämpää kuin ottaa lisää turvapaikanhakijoita vastaanottokeskuksiin, Essayah toteaa.
Hän muistuttaa, että hallitusohjelmassa luvataan pitää kiintiöpakolaisten määrä ainakin viime vuosien tasolla.
– Tätä lupausta ei pidä vesittää. Uhkana Essayah näkee myös sen, että turvapaikanhakijoiden siirtäminen EU-maasta toiseen lisää entisestään vakavaa rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta. Lisäksi kehitysyhteistyöresurssien voimakkaan leikkaamisen sijaan tarvittaisiin humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyön kohdentamista lähtömaihin, jotta tarve epätoivoiselle turvapaikanhakemiselle Euroopasta vähenisi.