– On ollut etuoikeus johtaa puoluetta, tätä upeaa joukkoa reilun 10 vuoden ajan. Tänä aikana olemme yhdessä kasvattaneet puolueen vaikuttavuutta. Ajanjaksoon mahtuivat sekä onnistuneiden vaaliliittoneuvotteluiden ja ehdokasasettelun ansiosta saatu europarlamenttipaikka vuosina 2009-2014 että neljän vuoden jakso Kataisen ja Stubbin hallituksissa. Kannoimme ryhdikkäästi vastuumme hallituksessa loppuun asti, totesi KD:n väistyvä puheenjohtaja Päivi Räsänen poliittisessa katsauksessaan ennen uuden puheenjohtajiston valintaa.

– Puolue on pystynyt vahvasti vaikuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan sekä kehittämään laaja-alaista osaamistaan. Olemme edelleen arvopuolue, mutta entistä vahvemmin myös osaava, luotettava ja vastuullinen yleispuolue. Teimme yhteistyötä puolueiden kanssa, joiden poliittiset linjaukset ovat kaukana ideologiastamme. Uskon että näyttömme yhteistyökyvystä kantaa myös tulevaisuudessa puolueen keskeisiin päätöksentekopöytiin, Räsänen muistutti.

Eduskuntavaaleissa KD ei saavuttanut tavoiteltua tulosta, vaalivoittoa ja hallituspaikkaa, vaan hävisi yhden kansanedustajapaikan.
– Kannan vastuun tästä, minkä vuoksi ilmoitin alkukesästä, että en ole ehdolla puheenjohtajaksi. Toivon, että tänään valittava uusi puheenjohtaja saa aloittaa puhtaalta pöydältä nostamaan kannatusta. Tässä työssä hän tarvitsee kaiken tukemme koko sille kaudelle, jolle puoluekokous hänet valitsee.

– Puolueellamme on takana neljä raskasta vastuunkantamisen vuotta. Nyt näen edessämme neljä kasvun vuotta. Oppositioasema antaa mahdollisuuden puolueen ideologian, ohjelmien ja tavoitteiden kirkastamiseen. Haasteemme on tarjota hallitukselle rakentavaa tukea ja vastuullisia vaihtoehtoja, Räsänen summasi.

 

Lue koko puhe alta:

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen
Poliittinen katsaus  KD:n puoluekokous, Savonlinna
28.8.2015 klo 13.00

MUUTOSVARAUKSIN

 

Arvoisat puoluekokousedustajat, rakkaat ystävät!
Värderade partikongressdelegater, bästa vänner!

Kun 20 vuotta sitten aloitin kansanedustajan työn, käytössä ei ollut työkännyköitä, vaan puhelut yhdistettiin Eduskunnan keskuksesta hakulaitteisiin, joiden kautta saattoi etsiä lähimmän lankapuhelimen vastatakseen. Lapsemme olivat alle kouluikäisiä ja soittelivat aika usein työpaikalle. Lapsille oli opetettu, että puhelimeen vastatessa pitää aina sanoa nimensä.  Silloin 5-vuotias tyttäreni myöhemmin kertoi ihmetelleensä, miten se Riksdagen on aina töissä, kun se vastaa mihin kellon aikaan tahansa: ”Eduskunta, riksdagen.”

Rouva Riksdagen tulee välillä mieleeni, kun seuraan puoluetoimiston ja eduskuntaryhmämme työtovereita. Asmo, Mikko, Ismo, Susanna, Merja, Johanna, Evamaria, Esa ja muut yhdessä vapaaehtoisten kanssa ovat tehneet pitkää päivää tämän puoluekokouksen valmistamiseksi. Kiitos teille, liian harvoin te saatte kannustusta tehtävissänne. Samoin kiitän teitä kaikkia, hyvät puoluekokousedustajat, jotka käytätte ylintä päätösvaltaa puolueessamme, että annatte aikaanne ja voimianne yhteisten tavoitteidemme edistämiseksi.

Kiitos tuestanne, kannustuksesta, rakentavasta palautteesta ja kritiikistäkin, erityisesti esirukouksistanne. On aina riski nostaa esiin yksittäisiä nimiä, kun niin monet teistä olette laittaneet itsenne likoon yhteisen näkymme puolesta, tehneet työtä itseänne säästelemättä tuiskussa ja tuulessa, päivällä ja yöllä. Nostan kuitenkin yhden erityisen nimen.  Emerituspuheenjohtajamme, opetusneuvos  Esko Almgren – rakas Esko – kiitän siitä, miten uskollisesti ja sitoutuneesti olet vuosikymmenet palvellut puoluetta ja myös minua rohkaissut monella vaikealla hetkellä.

On ollut etuoikeus johtaa puoluetta, tätä upeaa joukkoa reilun 10 vuoden ajan. Tänä aikana olemme yhdessä kasvattaneet puolueen vaikuttavuutta. Ajanjaksoon mahtuivat sekä onnistuneiden vaaliliittoneuvotteluiden ja ehdokasasettelun ansiosta saatu europarlamenttipaikka vuosina 2009-2014 että neljän vuoden jakso Kataisen ja Stubbin hallituksissa. Kannoimme ryhdikkäästi vastuumme hallituksessa loppuun asti. Näiden seurauksena puolue on pystynyt vahvasti vaikuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan sekä kehittämään laaja-alaista osaamistaan. Olemme edelleen arvopuolue, mutta entistä vahvemmin myös osaava, luotettava ja vastuullinen yleispuolue.

Teimme yhteistyötä puolueiden kanssa, joiden poliittiset linjaukset ovat kaukana ideologiastamme. Uskon että näyttömme yhteistyökyvystä kantaa myös tulevaisuudessa puolueen keskeisiin päätöksentekopöytiin.

Eduskuntavaaleissa emme saavuttaneet tavoiteltua tulosta, vaalivoittoa ja hallituspaikkaa, vaan hävisimme yhden kansanedustajapaikan. Kannan vastuun tästä, minkä vuoksi ilmoitin alkukesästä, että en ole ehdolla puheenjohtajaksi. Toivon, että tänään valittava uusi puheenjohtaja saa aloittaa puhtaalta pöydältä nostamaan kannatusta. Tässä työssä hän tarvitsee kaiken tukemme koko sille kaudelle, jolle puoluekokous hänet valitsee.

Puolueellamme on takana neljä raskasta vastuunkantamisen vuotta. Nyt näen edessämme neljä kasvun vuotta. Oppositioasema antaa mahdollisuuden puolueen ideologian, ohjelmien ja tavoitteiden kirkastamiseen. Haasteemme on tarjota hallitukselle rakentavaa tukea ja vastuullisia vaihtoehtoja.

Vårt parti har i fyra års tid axlat ett tungt ansvar. Under de kommande fyra åren kan vi se fram emot en tid av tillväxt. Vår oppositionsposition ger möjligheter till att förtydliga vår ideologi, våra program och målsättningar. På samma gång är det utmanande eftersom vi strävar att erbjuda konstruktiva och ansvarsfulla alternativ till regeringens politik.

Hyvät ystävät!

Istuin eräänä päivänä Eduskunnassa kokouksessa, kun yhtäkkiä romahdin lattialle ja tajusin olevani pöydän alla. Ohikiitävän hetken mielessäni välähti vaihtoehtoisia syitä hämmentävälle tapahtumalle. Tapahtuiko maanjäristys tai halvaannuinko? Muut edustajat ihmettelivät, minne Räsänen hävisi. Yksi tuolin jaloista oli hiljalleen lahonnut ja katkesi mitään varoittamatta. Jalan katkeaminen ei johtunut minusta, olin juuri laihduttanut 16 kiloa ja kevyin siinä huoneessa istujista.

Yhteiskunnan perusta ovat arvot, joiden varaan sitä rakennetaan. Me kristillisdemokraatit kutsumme suomalaisia puolustamaan kestäviä, lahoamattomia arvoja, joiden varaan maatamme on rakennettu ja joiden puolesta suomalaiset ovat olleet valmiit näkemään paljon vaivaa.

Kristilliset arvot ovat merkinneet työtä ja ahkeruutta, ihmisarvon kunnioittamista, heikoista huolehtimista, lähimmäisistä välittämistä ja avioliiton sekä perheiden puolustamista yhteiskunnan perusyksikkönä. Tälle perustalle haluamme edelleen rakentaa, emme vain korjata jo tapahtuneita vahinkoja, vaan estää ne. Rakennamme kalliolle, emme hiekalle.

Eduskuntavaaleissa annoimme lupauksen tehdä rakennustyötä isänmaassamme yrittäjyyden, turvallisuuden ja perheiden puolesta.

Vaikka euroalueella talouskasvu on hiljalleen elpymässä, Suomi oli alkuvuodesta ainoa eurovaltio, jossa bruttokansantuote supistui. Suomen tavaravienti on vuoteen 2008 verrattuna 18 % eli 12 miljardia pienempi ja yritysten investoinnit ovat pudonneet 10 miljardia alemmalle tasolle. Tämä vastaisi kymmentä Äänekosken biotuotetehdasta joka vuosi. Pääasiassa elektroniikkateollisuuden romahduksen seurauksena työn tuottavuus Suomessa on heikentynyt poikkeuksellisen voimakkaasti.

Vuonna 2012 Suomeen investoitiin Kreikan jälkeen vähiten Euroopassa. 70 % suomalaisista yrityksistä suunnittelee edelleen työpaikkojen siirtämistä pois Suomesta koska emme ole enää kilpailukykyinen maa tehdä liiketoimintaa. Samaan aikaan julkisen sektorin menot kasvavat ja olemme viime vuodet velkaantuneet 10 miljardilla vuodessa, valtionvarainministerin budjettiesityksen mukaan valtionvelka kasvaa myös ensi vuonna kuudella miljardilla eurolla.

Yritysten tuotekehityspanokset ovat laskeneet vuodesta 2009 ja Sipilän hallitusohjelma leikkaa merkittävästi tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusta.  Leikkaukset pudottavat Suomen OECD-maiden vertailussa viimeisten joukkoon. Leikkaukset tulisikin kohdistaa tehottomiin yritystukiin innovaatiotukien sijaan. Hallitusohjelmassa luvattiin vahvistaa yrittäjyyttä. Budjettiesityksessä ei kuitenkaan ole luvattua yrittäjävähennystä eikä muutosta arvonlisäverojen tilitykseen, mikä on harmi, sillä yrittäjyys pitäisi saada vauhtiin nopeasti.

Alkukesä oli varsin kolea ja eräänä sateisena heinäkuun päivänä kaksivuotias lapsenlapseni makasi selällään ulkona. Hän selitti: ”Minä leikin, että aurinko paistaa.” Luovuus antaa toivoa. Synkkien pilvienkin takana aurinko kuitenkin paistaa vaikka sitä ei viikkokausiin näkyisi.

Taloustilanteemme on vakava, mutta ei toivoton. Suomen perinteisen vahvuuden – osaamispohjan turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tutkimukseen ja koulutukseen tulisi investoida rohkeasti ja riittävästi. Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen oli vakava takaisku ja nyt hallituksen on tuotava uskottava korvaava paketti kilpailukyvyn parantamiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi. Tarvitsemme enemmän suomalaista työtä ja yrittämistä, enemmän kilpailukykyä, luovuutta ja osaamista. Tulevaisuuden kannalta on olennaista, että saamme suomalaisia pk-yrityksiä syntymään, kasvamaan ja kansainvälistymään.

Taloudessakin on pohjimmiltaan kysymys arvoista. Taloutemme elinvoimaa Suomessa näivettää kaksi tuholaista – kateus ja ahneus. Menestyjiä kadehditaan ja lannistetaan eikä ymmärretä, että kun yrittäjä menestyy, me muutkin menestymme. Toisaalta talouden pitkäjänteistä kehitystä ja investointeja häiritsee joidenkin pörssiyhtiöiden lyhytjänteinen voitontavoittelu, kvartaalitalous, ylisuuret optiot ja toisaalta veronkierto sekä harmaa talous.

Den ekonomiska politiken bygger alltid på värderingar. Vår ekonomiska livskraft undergrävs av två faktorer – avundsjuka och girighet. Man avundas de som har framgång och man har svårt att förstå att när företag har framgång så gynnas vi alla. Å andra sidan undergrävs en del börsföretags långsiktiga ekonomiska utveckling och investeringar av kvartalsekonomins kortsiktiga vinstmål, överstora optioner och framförallt skatteflykt och grå ekonomi.

Omantunnon ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kaikkein kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään syrjäytymistä. Työkyvyttömyys aiheuttaa suomalaiselle yhteiskunnalle 25 miljardin euron menot vuosittain. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Hyvät ystävät!

Tänä kesänä on keskustelu paitsi säistä myös maahanmuuttopolitiikasta. Sisäministeriön julkaisemat arviot turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäisestä kasvusta taloudellisesti vaikeana aikana ennakoivat merkittävää haastetta suomalaiselle yhteiskunnalle. Viime vuonna Suomeen saapui 3651 turvapaikanhakijaa, tänä vuonna ennakoidaan 15 000 uutta hakijaa. Tilanne huolestuttaa myös siksi, että maahanmuutosta käyty keskustelu on jo entisestään yhteiskuntaa jakavaa.

Eduskunta joutuu käsittelemään kymmenien miljoonien eurojen lisäyksiä maahanmuuttokuluihin samalla kun koulutuksesta, terveydenhuollosta ja vanhuspalveluista leikataan. Sipilän hallituksen ensimmäisessä lisätalousarviossa kesäkuussa lisättiin jo 20 miljoonaa euroa maahanmuuttohallintoon.

Maahanmuuttokeskustelussa tarvitaan nyt kovaa faktaa ennakkoluuloisten nuivien huhupuheiden ja sinisilmäisen ”rajat auki” unelmahötön sijaan. Kristillisdemokraatit tarjoavat maahanmuuttopolitiikkaan kolmannen tien äärilaitojen sijaan. Suomalaisen kulttuuriperinnön ja terveen isänmaallisen kansallistunnon voi yhdistää muista kulttuureista tänne tulevien ihmisarvon ja täysien ihmisoikeuksien tunnustamiseen ja tasavertaiseen kohteluun. Samalla hallittu maahanmuuttopolitiikka huomioi yhteiskunnan kestokyvyn ja turvallisuuden. Rajavalvonnan sekä turvapaikka- ja oleskelulupakäytäntöjen avulla huolehdimme siitä, ettei tänne muodostu paperittomien siirtolaisten slummeja.

Turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista EU-maasta toiseen tulee luopua, sillä se kasvattaa entisestään laittoman ihmissalakuljetuksen vetovoimaa ja ihmisuhrien määrää. Todennäköisesti jo pelkkä päätös sisäisistä siirroista on kiihdyttänyt salakuljettajien markkinoita. EU:n turvapaikkajärjestelmän keskeinen periaate on ollut, että jokainen maa vastaa omien rajojensa valvonnasta ja omalle alueelleen tulevista turvapaikanhakijoista ja sen tutkimisesta, täyttävätkö he pakolaisaseman.

Sen sijaan tulisi panostaa kiintiöpakolaisiin, jotka otetaan suoraan pakolaisleireiltä ja sijoitetaan kuntiin. Viime kaudella hallitus teki esityksestäni päätöksen, jonka mukaisesti pakolaiskiintiötä kasvatettiin 300 henkilöllä Syyrian pakolaistilanteen vuoksi.

Turvapaikanhakijoista valtaosa, lähes 80 % on nuoria terveitä miehiä, joista suuri osa palautetaan takaisia kotimaihinsa. Sen sijaan maailman pakolaisleireillä asuu kymmeniä miljoonia naisia, lapsia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia, joilla ei edes ole varaa maksaa tuhansia euroja rikollisjärjestöille. Myös taloudellisesti haastavana aikana Suomella on oltava sydäntä auttaa hädässä olevia lähimmäisiä.

Hallituksen kaavailemat resurssit poliisille ja muille tuvallisuusviranomaisille eivät tule riittämään tässä tilanteessa. Turvapaikanhakijoiden joukosta on kyettävä seulomaan mahdolliset turvallisuusuhat yhteiskunnalle.

Samalla on tiukasti huolehdittava siitä, että turvapaikkaa hakevia kohdellaan ihmisarvoisesti eikä minkäänlaiselle rasismille saa antaa kasvualustaa.  Pakolaisuuden ehkäisyssä tarvitaan ennen muuta kriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä. Siksi on surullista, että hallitus on päättänyt leikata molemmista, kehitysyhteistyöstä erityisen kovalla kädellä.

Samtidigt som vi bör bemöta asylsökande på ett människovärdigt sätt måste vi slå vakt om att rasismen inte breder ut sig. För att underlätta flyktingsituationen behövs framförallt en bättre krishantering i kombination med utvecklings- och biståndsstöd. Därför är det olyckligt att regeringen beslutat om stora nedskärningar i biståndsstödet.

Suomi oli aina 1990-luvun alkuun saakka maa, josta muutettiin ulkomaille työn perässä. Maahanmuuttajia alkoi tulla Suomeen suuremmassa määrin 1990-luvulla, ja heidän määränsä on lähes kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Maahanmuutto käsitetään usein harhaanjohtavasti lähinnä pakolaisuuden kautta. Maahanmuuttajat ovat hyvin monimuotoinen ryhmä. Heissä on rikkaita ja köyhiä, huippuammattilaisia ja erikoisosaajia mutta myös lukutaidottomia. Suomeen on viime vuosina tullut pitkäaikaista oleskelua varten ulkomailta yli 35 000 henkilöä vuositasolla ja heistä suojelua hakevia turvapaikanhakijoita oli vain alle 10 prosenttia.  Suurin osa maahanmuuttajista tulee työn, opiskelun tai puolison perässä.

Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä Suomi tarvitsee kansainvälisiä verkostoja, uusia innovaatioita ja uusia yrittäjiä luomaan työtä ja hyvinvointia. Maahanmuuttajat nähdään usein taloudellisena rasitteena. OECD:n tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin mitä he saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina. Maahanmuuttajilla on kuitenkin yhä noin kolminkertainen työttömyysriski kantaväestöön verrattuna.

Hyvät kuulijat,

Pidän huolestuttavana maahanmuutosta käytävää kärjistynyttä keskustelua, joka voi johtaa siihen, että maahanmuuttajat jäävät yhä enemmän yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä taas lisää niitä ongelmia, joita maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuneet ovat tuoneet esille. Kärjistävistä lausunnoista tuleekin itseään toteuttava ennustus. Vastuullisen maahanmuuttopolitiikan tavoite ja lähtökohta on, että maahamme jo muuttaneet ihmiset ovat tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa ja yhteisöjämme. Onnistuneessa kotouttamisessa tavallisten kansalaisten, naapurien, järjestöjen ja seurakuntien toiminta on avainasemassa. Israelin kansa sai aikoinaan ohjeen, joka sopii kaikkiin yhteiskuntiin, myös tämän päivän Suomeen: ”Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa.” (3. Moos. 19:33-34)

Hyvät ystävät!

Pienenä päiväkerholaisena tyttäreni tuli äitienpäivän alla kotiin suuri salaisuus repussaan. Hän oli jännittynyt, mitä äiti pitää hänen kortistaan. Kerhonohjaaja oli kieltänyt paljastamasta kortin aihetta ennen h-hetkeä, mutta tyttö pyysi minua arvailemaan, mitä korttiin oli piirretty. Sain kuitenkin varoituksen: ”Mutta älä vain kysy, että onko se talo, koska sitten mä en voi kertoa”. Salaisuus säilyi äitienpäivään saakka. Hän oli askarrellut kodin, lapselle tärkeimmän paikan. Kodeissa ja perheissä rakennetaan Suomen tulevaisuus.

Puolueemme perustajat kantoivat erityistä huolta lasten ja nuorten kristillisen kasvatuksen tulevaisuudesta. Nämä haasteet ovat nyt huikeasti suuremmat kuin 50 vuotta sitten.

Lastensuojelun kustannukset tuottavat miljardiluokan kulut yhteiskunnalle. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan.

Kaikkialla ja kaikissa historian vaiheissa ihmisen keskeinen tarve on tulla rakastetuksi. Valtio ei voi ihmistä rakastaa, mutta yhteiskunta voi rakentaa puitteet, joissa kansalaisyhteiskunta, lähiyhteisöt ja ennen muuta perheet saavat tilaa, aikaa ja puitteita rakastaa ja hoivata. Siksi kristillisdemokraatit ovat kamppailleet perheiden ja kotien hyvinvoinnin sekä omaishoivan puolesta. Aloitteestamme hyväksyttiin aikoinaan kotihoidontuki ja me kristillisdemokraatit pelastimme viime vaalikaudella kotihoidontuen keston, tason ja perheiden oman valinnanvapauden periaatteen.

Lapsivaikutusten arviointi tulisi saada kaikkeen lasta koskevaan säätelyyn: ”Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku vain voisi mennä minun lapsuuteeni hakemaan pois sen pienen tytön sieltä sängyn alta itkemästä ja viedä hänet turvalliseen paikkaan, rakastavien ihmisten luo.” Alkoholistiäidin tyttären kirjeestä otettu lainaus kertoo siitä todellisuudesta, jossa n 100 000 suomalaislasta elää – molempien tai toisen vanhemman päihdeongelman varjossa. Useat sadat lapset vammautuvat vuosittain äidin kohdussa alkoholinkäytön vuoksi. Vastuullista kansanterveyslähtöistä alkoholipolitiikkaa tarvitaan sekä vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa päihdevieroitusta riittävin resurssein, mutta äärimmäisissä tapauksissa tulisi olla mahdollisuus tahdosta riippumattomaan hoitoon syntymättömän lapsen suojelemiseksi.

Nostamme edelleen rohkeasti avioliiton puolustamisen poliittiseksi tavoitteeksi. Viime vaalikaudella säädettyyn vanhuspalvelulakiin sisällytettiin aloitteestamme ikääntyville aviopareille oikeus asua yhdessä. Aiemmin aviopuolisot saatettiin erottaa toisistaan ja sijoittaa  eri hoitoyksikköihin.

Haastan puolueemme tällä vaalikaudella työhön avioliiton säilyttämiseksi naisen ja miehen välisenä, aito avioliitto kansalaisaloitteen kautta, jotta viime kaudella eduskunnan tekemä päätös voitaisiin korjata.

Olen tavannut tuhansittain ihmisiä eri puolilla Suomea vaalitapahtumissa, mutta erityisesti mieleeni jäi Pieksämäen Prisman kahviossa 95-vuotias rintamaveteraani, joka oli tullut taksilla tuntia ennen tilaisuutta kertoakseen huolistaan. Sodassa saadut vammat olivat alkaneet vaivata enemmän, mutta saadakseen sotainvalidipalveluja häneltä oli edellytetty sitä, että löytyisi sodanaikaisia todistajia vammojen alkuperästä. Kaverit eivät enää olleet edes elossa. Ikämiehen tarina riipaisi sydäntäni.

Kunniavelvollisuutemme on hoitaa hyvin se sukupolvi, jonka ansiosta nautimme vapaasta isänmaasta ja hyvinvoinnista. On häpeä, että he joutuvat tulemaan vaalitoreille anelemaan poliitikoilta niitä palveluja, jotka he ovat jo vuosikymmeniä sitten ansainneet.

Pidän erittäin huolestuttavana hallituksen aietta leikata vanhuspalveluista ja hoidon mitoituksesta. Niin laitoksissa kuin kodeissa vanhuspalvelut ovat jo nyt paikoin kriittisellä tasolla. Hoitavia käsiä tarvitaan pikemmin lisää eikä viime kaudella säädettyä vanhuspalvelulakia saa heikentää. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen meistä haluaisi vanhuutensa viettää.

Kiitollisuus edellisten sukupolvien työlle on yhteiskunnan menestystekijä. Ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten muiden huolenpitoa, voivat pelkällä avuttomuudellaan nostaa yhteisöstämme esiin ominaisuudet, jotka ovat yhteiskunnan menestymisen kannalta kaikkein arvokkaimpia. Yhteiskunta, joka rakentuu lähimmäisen rakkauden, ihmisyyden kunnioituksen ja kymmenen käskyn periaatteille, kestää vaikeinakin aikoina.

Tacksamhet till de tidigare generationernas arbete är en av samhällets framgångsfaktorer. De mänskor som allra mest behöver omsorg, kan genom sin hjälplöshet bidra till att det ur vårt samhälle springer fram sådana egenskaper, som har ett centralt värde för fortsatt framgång. Ett samhälle som bygger på kärleken till vår nästa, respekten för människovärdet, samt de tio budordens princip, består också under svårare perioder.

Tarvitsemme kiittämättömyyden sijaan kiitollisuutta, kateuden sijaan kannustavuutta, ahneuden sijaan kohtuullisuutta, välinpitämättömyyden sijaan lähimmäisenrakkautta. Hyvät ystävät, tarvitsemme myös enemmän rohkeutta!

Äänestin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana presidentinvaaleissa emerituspuheenjohtajaamme Raino Westerholmia, sillä hän rohkeni puhua itäisen naapurimaamme ihmisoikeuksien, sananvapauden ja uskonnonvapauden puutteista, poliittisen epäkorrektiuden leimankin uhalla. Kristillinen Liitto tarjosi vaihtoehdon, joka ei näyttäytynyt laskelmoivana imagopelinä, vaan aitona aatteen palona.

Myöhemmin liityin puolueeseen sen tähden, että se ainoana eduskuntapuolueena puolusti avoimesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, syntymättömien lasten oikeutta elämään. Abortti on Suomessa vaiettu tabu, Pandoran lipas, jonka avaamisen seurauksia pelätään. Aihe koskettaa kuitenkin paljon laajempaa joukkoa kuin ajattelemme. Aborttilain säätämisestä lähtien on tehty yli puoli miljoonaa aborttia. Tällä hetkellä keskeytetään noin 10 000 raskautta vuodessa eli yli 30 joka päivä. Keskuudessamme on satoja tuhansia naisia, jotka ovat omassa kehossaan kokeneet abortin, saman verran isiä ja kymmeniä tuhansia abortteihin osallistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Elämänsuojelua edistävien lainsäädäntöuudistusten lisäksi tarvitsemme nykyistä parempaa tukea vaikeissa elämäntilanteissa lastaan odottaville äideille. Vaihtoehdoksi elämän lopettamiselle tulee nostaa mahdollisuus antaa lapsi adoptoitavaksi johonkin niistä tuhansista lapsettomista kodeista, joihin lasta hartaasti toivotaan.

Elämän hintaa arvioidaan rahassa, kun sikiöseulontojen kustannuksia verrataan vammaisten ihmisten elinkustannuksiin. Löydettyihin sairauksiin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa vaan jo alkaneen elämän lopettaminen. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa valintaa, seulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole varauksetta tervetulleita keskuuteemme.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Maailman lääkäriliitto on saman vaatimuksen takana. Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Teistä moni on allekirjoittanut kansalaisaloitteen, joka tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn. Toivon, että eduskunnasta löytyy rohkeutta ehdotuksen hyväksymiseksi.

Hyvät puoluekokousedustajat, kära vänner! Tänä kesänä keskusteltiin, onko sopivaa käyttää verbiä taistella kun puhutaan poliittisesta toiminnasta. Vihapuhe tulee torjua, sillä se johtaa vihatekoihin, mutta sen sijaan on oikein tehdä voimakkaasti työtä, taistella ihmisarvon ja lähimmäisenrakkauden puolesta.

Viime vuonna Suomen Pelastusarmeija vietti juhlavuotta, jonka teemaksi oli asetettu ”Tahdon taistella”. Päätän puheeni sanoihin, joihin Pelastusarmeijan perustaja William Booth muotoili näkynsä aivan pelastusarmeijan toiminnan alkuvuosina 1865 ja joista löytyy meille edelleen yhteistä kannustusta rohkeaan työhön lähimmäistemme hyväksi.

”Så länge kvinnor måste lida och gråta – vill jag kämpa.
Så länge barn och ungdom saknad skydd och vård – vill jag kämpa.
Så länge människor fyller våra fängelser – vill jag kämpa.
Så länge det finns en drinkare kvar – vill jag kämpa.
Så länge det finns en människosjäl utan Guds ljus – vill jag kämpa.
Jag vill kämpa ända till slutet!”
 

”Niin kauan kuin naiset itkevät kuten
nyt, tahdon taistella: niin kauan,
kun lapset näkevät nälkää kuten nyt,
tahdon taistella: niin kauan kuin miehet
menevät vankilaan uudelleen ja
uudelleen kuten nyt, tahdon taistella:
niin kauan kuin on jäljellä yksikin
juomari, niin kauan kuin kaduilla
on yksikin eksynyt tyttö, tahdon
taistella: niin kauan kuin yksikin
sielu on pimeydessä, vailla Jumalan
valkeutta, tahdon taistella: Tahdon taistella loppuun asti.”