Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Peter Östmanin mielestä esimerkiksi AKT:n mahdollisuus pysäyttää vientiteollisuus on aivan liian raskas ase yhdelle järjestölle, joka ei edusta kaikkien suomalaisten etua demokraattisesti.
– Siksi tulee olla mahdollista nykyistä paremmin rajoittaa laittomia lakkoja korkeampien sanktioiden kautta sekä tarkastella suojaehtoja niille aloille, jotka ovat yhteiskunnan kannalta keskeisiä. Tämä voisi koskea myös lakkoja jotka ovat ylimitoitettuja koko kansantalouden kannalta ja joiden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavia, totesi Östman Helsingin KD:n itsenäisyyspäiväjuhlassa.

***

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Peter Östman

Puhe KD:n Helsingin piirin itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2015

Hyvät ystävät,

Vuodesta 1917 lähtien meillä on ollut etuoikeus juhlia itsenäisyyttämme 6. joulukuuta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 98 vuotta siitä kun esi-isämme hankkivat meille tämän oikeuden.

Suomi on rukouksien, ihmeiden ja uhrauksien maa. Maamme itsenäistyminen 1. maailmansodan keskellä oli ihme. Talvisodan aikana nähtiin uusia ihmeitä. Sisällissodan kahtia repimä kansa yhdistyi ja ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset torjuttiin. Tapahtumat Karjalan kannaksella kesällä 1944 lähes tyhjin ja väsynein käsin oli ihmeiden ihme. Kansallisen itsenäisyytemme tie on viitoitettu rukouksin, uhrein ja ihmein.

Nyt tarvitaan kansallista yhtenäisyyttä ja vastuunkantoa.

Kulunut vuosi on ollut täynnä suuria haasteita ja ennalta arvaamattomia tapahtumia. Koko kansainvälinen yhteisö on ajautunut myrskyyn. Ukrainan kriisi ei ole vielä saanut kestävää ratkaisua. Hallitsematon pakolaiskriisi on luonut turvattomuutta, etenkin Pariisin väkivaltaisen ja kauhistuttavan terrori-iskun jälkeen. Kauhistuttava tapahtuma, joka herätti paljon tunteita ja ajatuksia. Rauha ja liikkumisen vapaus EU:n sisällä eivät ole enää itsestäänselvyyksiä.

Ulkomaailman vakavien tapahtumien rinnalla meille riittää haasteita myös kotikentällä. Ennen eduskuntavaaleja suomalaiset ymmärsivät, että tulevalla vaalikaudella pitää tehdä kovia ratkaisuja. Meidän pitää kääntää kehityksen suunta niin kasvavan valtionvelan kuin menetetyn kilpailukyvyn suhteen. Enemmistö eduskuntapuolueista oli vaalikeskusteluissa samaa mieltä siitä, että Suomen talous pitää saada kuntoon. Näimme viime kaudellakin kuinka vaikeaa monipuoluehallituksessa on löytää poliittista yksimielisyyttä.

KD keskittyi vaaliohjelmassamme talous- ja rakenneuudistuksiin. Tässä valossa ei olisi uskottavaa, että me nyt, muutama kuukautta myöhemmin, kääntäisimme takkimme. Meillä on yhä samat talouspoliittiset haasteet ja tavoitteet. Siksi on luonnollista, että kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti poikkeaa vähiten hallituksen esityksestä määrällisesti.

Suomen yhteiskuntarauha on häiriintynyt. Negatiivinen kierre on erittäin huolestuttava ja 98-vuotisjuhlaansa valmistuva Suomi on tällä hetkellä rauhan aikansa vaikeimman haasteiden edessä.

Yhteiskuntasopimus, jonka piti olla uuden hallituksen tärkeimpiä työkaluja, vaikuttaa kaatuvan. Työmarkkinajärjestöt eivät tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen. Työrauha on uhattuna. Lakkovaroitus roikkuu ilmassa. Eduskunnan vasemmisto-oppositio on hyökkäyskannalla ja tehtailee välikysymyksiä liukuhihnalta.

Pääministerin ja koko hallituksen ykköstavoite on ollut yhteiskuntasopimuksen syntyminen ja että pakkolait ovat se viimeinen vaihtoehto — siis pakko vasta silloin, kun mikään muu ei toteudu. Työmarkkinaosapuolet ovat reilun puolen vuoden neuvottelujen jälkeen ja monista yrityksistä huolimatta näköjään vahvasti eri linjoilla. Suomen kilpailukyky heikkenee kuukausi kuukaudelta ja oikeastaan päivästä toiseen Suomi vajoaa yhä syvenevään kriisissä. Uskon, että kansalaisetkin tässä tilanteessa toivovat yhteiskuntasopimuksen syntyä.

Hallitus vakuuttaa, ettei se aio katsoa sivusta neljää vuotta, kun kehitys on, mikä se tällä hetkellä on.  Tällä hetkellä on työryhmä, johon kuuluvat ministerit Rehn, Lindström ja Orpo, jotka ovat säännöllisesti olleet yhteydessä työmarkkinajärjestöihin, ja he ovat yrittäneet etsiä ratkaisua yhdessä järjestöjen kanssa. Tuloksetta.

Nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä hakea uusia avaimia ratkaisuun. Hallituksen kannattaisi kutsua koolle hallituksesta ja työmarkkinajärjestöistä riippumaton joukko asiantuntijoita hakemaan sopua, kun työmarkkinaosapuolet eivät näköjään tule toimeen. Yleisesti arvostettuja talouden tuntijoita ovat esim. Sixten Korkman, Lauri Ihalainen, Vesa Vihriälä ja Jukka Pekkarinen.

En halua kärjistää tilannetta nyt, mutta on selvää, että ajan mittaan on kyettävä torjumaan sellaiset lakot, jotka suhteettomasti kohdistuvat muihin kuin oman alan työnantajiin. Esimerkiksi AKT:n mahdollisuus pysäyttää vientiteollisuus on aivan liian raskas ase yhdelle järjestölle, joka ei edusta kaikkien suomalaisten etua demokraattisesti. Siksi tulee olla mahdollista nykyistä paremmin rajoittaa laittomia lakkoja korkeampien sanktioiden kautta sekä tarkastella suojaehtoja niille aloille, jotka ovat yhteiskunnan kannalta keskeisiä. Tämä voisi koskea myös lakkoja jotka ovat ylimitoitettuja koko kansantalouden kannalta ja joiden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavia.

”Talouteemme on nyt kohdistunut juuri sellainen häiriö, jota rahaliittoa pohdittaessa pelättiin. Nokia-vetoinen ICT-klusteri on romahtanut, paperiteollisuus kutistunut ja metallien jalostus on kannattamatonta. Vastaavaa pulmaa ei ole muilla EMU-mailla, kysymyksessä on Suomeen kohdistunut ”epäsymmetrinen shokki”. Siksi Suomen ongelmat eivät vaikuta euron ulkoiseen arvoon, joka on pulmallisen vahva.” Näin arvioi professori Sixten Korkman keväällä.

Suomen velkakello tikittää. Ellemme saa parannettu kilpailukykyämme, ja nopeasti, edessämme on vielä vakavampi ennalta arvaamaton kriisi. Myös työmarkkinajärjestysten tulisi herätä tähän todellisuuteen.

Suomen EMU-jäsenyys saa yhä enemmän kritiikkiä osakseen. Siitä alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyjä. Kun ei ole enää mahdollisuutta devalvaatioon, yritetään nyt toteuttaa sisäistä devalvaatiota ja tasapainottaa julkista taloutta. Olisiko Suomen eroaminen eurojärjestelmästä ratkaisu? Jäämmekö ihmettelemään sisäistä devalvaatiota seuraavat viisi vuotta, vai kymmenen vuotta? Missä vaiheessa tunnustamme, jos emme siinä onnistu?

Tällä hetkellä Suomen hallituksella ei näytä olevan julkista kynnyskysymystä tai rajoitinta siihen, kuinka paljon ja syvää liittovaltiota Suomi tulee omalta osaltaan hyväksymään. Kristillisdemokraatit eivät halua luovuttaa enää yhtään enempää itsenäistä kansallista päätösvaltaa Brysselin keskushallinnolle. Päinvastoin. Sen sijaan, että venytetään nykyisten perussopimusten tulkintaa äärimmilleen ja kaavaillaan uusia perussopimuksia, tulee kääntää suunta siihen, että jäsenvaltiot kantavat itse vastuun oman yhteiskuntansa suorituskyvystä.

Hyvät kuulijat,

Tuorein riita eduskunnassa koskee valtiovarainministeri Stubbin virheellisiä lausuntoja hallintarekisteriin liittyen. Vaikka odotamme ministereiltä totuudenmukaista taustatietoa käsiteltäviin asioihin, emme halua liittyä huutokuoroon, joka vaatii yhä uusia selityksiä ja mahdollista eroa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä hyväksyy ministeri Stubbin anteeksipyynnön. Anteeksi saa kun pyytää ja tekee parannuksen.

Viime vaalikaudella kannoimme vastuuta hallituspuolueena, nyt oppositiossa. Vastuunkantajapuolueena KD:n politiikka on vaihtoehtoja etsivää vuoropuhelua räksyttämisen sijaan. Haasteita riittää ja tilanne Suomessa on vakava. Juuri siksi olemme pyrkineet tekemään rakentavaa oppositiopolitiikkaa. Kristillisdemokraatit eivät näe politiikkaa vain taktisena pelinä, jossa opposition ja hallituksen välillä luodaan vastakkainasettelua tyhjästä. Meidän strateginen tavoitteemme on käydä rakentavaa dialogia hallitus- ja oppositiopuolueiden kanssa, Suomen ja kaikkien kansalaisten hyväksi. Vaikka olemme pieni eduskuntaryhmä, olemme kokeneet, että toimintatapaamme arvostetaan ja hallitus kuuntelee viestimme. Isoista haasteista ei selvitä riitelemällä ja syyttelemällä, vaan nöyrästi etsimällä parhaita ratkaisuja ja tietä eteenpäin.

Meidän kaikkien yhteinen haasteemme on sukupolvesta toiseen huolehtia sovinto-, eheytys- ja yhteishengen jatkumisesta. Sen me nykypolven suomalaiset olemme velkaa sotiemme veteraaneille, naisille ja miehille, meidän maamme jälleenrakentajille.

Presidentti Kallion puhe kansalaisille talvisodan aikana vuonna 1939 on edelleen ajankohtainen: ”Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua”.

Tarvitsemme kansallisen yhtenäisyyden henkeä, vastuullisuutta ja yhteisen hyvän etsimistä. Hyvää itsenäisyyspäivää!