KD:n puheenjohtaja Sari Essayah muistuttaa hallitusta Kristillisdemokraattien mallista työttömyysetuuden aktiivikäytössä.

-Hallitus linjasi keväällä, että työttömyysturvan perusosaa voisi käyttää palkkatukena. Samalla hallitus kaavailee ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämistä porrastamalla. Jälkimmäinen on jo herättänyt vastustusta palkansaajajärjestöissä. Me sen sijaan ehdotamme, että jo ensi vuonna sallittaisiin 100 viimeisen ansiosidonnaisen päivän käyttäminen palkkatukeen tai vaihtoehtoisesti starttirahana oman yrityksen käynnistämiseen. Työttömyyden pitkittyessä on suuri riski, että raha kuluisi joka tapauksessa etuuteen. Lisäksi ajallinen rajaus viimeiseen 100 päivään ei aiheuttaisi EK:n pelkäämää kilpailun vääristymää. On muistettava, että mahdollisuudessa työllistää on suuria alueellisia eroja. Ansiosidonnaisen lyhentäminen porrastamalla ei toimi työllistymisen kannusteena vaikeilla työttömyysalueilla.

Essayah muistutti puolueensa eduskuntaryhmän kokouksessa, että työttömyysturvan 300 euron suojaosa luotiin viime kaudella KD:n aloitteesta.

– Se on kohtuullinen lääke akuuttiin vaivaan, mutta pysyväksi ratkaisuksi suojaosasta ei ole. Sama ongelma on kaikissa perustulomalleissa. Se kynnys tulee aina vastaan jossain vaiheessa ja työllistyminen vaikeutuu.
Kannustinloukku ei suojaosalla katoa, vaan siirtyy uuteen paikkaan ja samalla pahenee. Tästä huomiosta johtuen KD alkoi reilu vuosi sitten miettiä, mitä kannustinloukuille oikeasti pitää tehdä. Pohdinnan seurauksena syntyi KD:n malli kannustavasta perusturvasta, joka on paras esitetyistä malleista. Mallissa työnteko on aina kannattavaa, koska sosiaalietuuden leikkaantuminen ja verotus vähentävät käteen jäävää palkkasummaa lineaarisesti eikä hyppäyksin kuten nykyään. Muun muassa Helsingin Sanomat huomioi ratkaisuehdotuksemme viime viikolla pääkirjoituksessaan.

– Kannustava perusturva on sovellutus Iso-Britanniassa käytössä olleesta ja laajennettavasta Universal Credit –mallista. Se sovittaa yhteen sosiaaliturvan ja palkan, purkaa viiveet maksatuksissa ja tekee lyhytaikaisen ja matalapalkkaisemmankin työn vastaanottamisen kannattavaksi. KD:n mallissa verotus, sosiaaliturva, palkka ja muut tulot sovitetaan yhteen reaaliaikaisesti kansallisessa tulorekisterissä. Malli ei ole perustulokokeilussa mukana, koska se edellyttää tulorekisteriä, jota ei kyetty saamaan tässä aikataulussa aikaiseksi. Nyt herää kysymys, mitä mieltä on järjestää kiireellä kallis perustulokokeilu, kun potentiaalisin malli ei pääse mukaan? Kokeilua kannattaa siirtää parilla vuodella eteenpäin ja samalla nopeuttaa tulorekisterin valmistumista.

Essayah puuttui myös vanhusten laitoshoidon hoitajamitoitukseen.

-Viime viikonloppuna saimme nähdä, millainen mediamyrsky voidaan saada aikaan, kun yhteiskunnallinen epäkohta koetaan riittävän tärkeäksi. Toivon sydämestäni, että myös tämä seuraava aihe herättäisi toimittajien ja kansalaisten myötätunnon vastaavalla voimalla kuin Särkänniemestä Ateenaan siirretyt delfiinit, joiden siirrosta väljempiin vesiin olen sinällään tyytyväinen. Moni laitosvanhus mielellään ottaisi vastaan yhtä hyvää huolenpitoa kuin mitä delfiineille osoitettiin. Neljällä delfiinillä oli seitsemän hoitaja-kouluttajaa ja kaksi eläinlääkäriä. Tämän päivän laitosvanhus joutuu tyytymään vähempään.

-Hoitajamäärä koheni viime hallituskaudella hiukan vanhuspalvelulain myötä, mutta myönteinen kehitys on nyt romuttumassa. Hallitus on vähentämässä vanhusten hoitajia alentamalla suositusta nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan potilasta kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 18 asukkaan yksikössä on aamuvuorossa kaksi hoitajaa, ilta- ja yövuorossa molemmissa yksi hoitaja kolmen hoitajan ollessa viikkovapaalla. Pääsääntöisesti siis yhden hoitajan on vastattava 18 hoidettavasta. Jokainen voi miettiä, riittääkö aika ruokailuihin, vessakäynteihin, hoidollisiin toimenpiteisiin ja kommunikointiin omaisten kanssa – puhumattakaan ulkoiluista.  Ei ole mitenkään hyväksyttävää, mutta ei myöskään yllätys, että vanhusten ylilääkintää ja muuta kaltoinkohtelua ilmenee näissä olosuhteissa.

Essayah muistutti Valviran rapostista, jonka mukaan vanhusten sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä työskentelevistä peräti 93 % on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua.

-Riittääkö 1-2 hoitajaa 18 vanhukselle? Ei riitä. Hoitajien suhteellista määrää laitoksissa ei voida vähentää. Tarve on päinvastainen. Mitoituksessa on otettava huomioon, että laitoksissa asuvat nykyään vain he, joiden toimintakyky on merkittävästi alentunut ja hoidontarve on suuri. Tämä siksi, että vanhusten laitoshoitoa samanaikaisesti aktiivisesti vähennetään ja kotihoitoa lisätään. Kevyesti hoidettavia ei laitoksissa juurikaan enää ole hoitajamitoitusta tasaamassa, sillä he asuvat tuettuina omissa kodeissaan. Laitosten hoitajamitoitusta pitäisi siis nämä tosiasiat huomioiden pikemminkin kasvattaa. Tässä tarvittaisiin tutkivaa journalismia ja mediahuomiota, että paine vanhusten asioiden saattamiseksi kuntoon olisi riittävän kova. Tarvitaan inhimillisempää otetta päätöksentekoon.