Kansanedustaja Päivi Räsänen on jättänyt tänään kirjallisen kysymyksen, jossa vaaditaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisaikojen korjausta.
– Viime päivien aikana olemme seuranneet mediasta erittäin järkyttävän insestitapauksen oikeuskäsittelyä. Tapauksen julkinen oikeuskäsittely kertoo uhrin poikkeuksellisesta rohkeudesta sekä vahvasta toiveesta saada vuosikausien kaltoinkohtelulle oikeuden tuomio. Kyseisen tapauksen rikos ei ollut vielä ehtinyt vanhentua ja uhrin oikeusturva toteutui, mutta liian lyhyistä vanhenemisajoista johtuen vastaavanlaisissa tilanteissa riski rikoksen vanhenemisesta on aivan liian suuri. Syytettä ei vanhentuneesta rikoksesta voida nostaa edes siinä tapauksessa, että tekijä tunnustaa, Räsänen toteaa.

Rikoslain 8 luvun vanhentumissäädöksiä uudistettiin vuonna 2005 siten, että lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten ja kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneen raiskauksen, törkeän raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Tällä hetkellä törkeiden seksuaalirikosten syyteoikeudet vanhenevat 20 vuodessa, kuitenkin siis aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Vuonna 2011 pidennetyn vanhenemisajan piiriin tulivat myös lapsiin kohdistuvat ihmiskauppa- ja paritusrikokset sekä prostituutioon houkutteleminen.

– Edellä mainitusta uudistuksesta huolimatta vanhenemisajat aiheuttavat lyhkäisyydessään edelleen ongelmia oikeusturvan toteutumisen kannalta, mikä korostuu erityisesti pienimpiin lapsiin kohdistuneiden törkeiden seksuaalirikosten kohdalla. Henkinen irtaantuminen ja itsenäistyminen omista vanhemmista tapahtuu kehityspsykologian mukaan yleensä vasta kolmenkymppisenä eikä esimerkiksi omien vanhempien toimintaa välttämättä pysty arvioimaan kriittisesti aiemmin. Lapsuuden kokemukset voivat nousta mieleen ja psykologinen prosessi koetusta hyväksikäytöstä saattaa lähteä liikkeelle esimerkiksi vasta omien lasten syntymän myötä. Tämän ohella vanhentumisajan pidentämisen puolesta puhuu myös muun muassa se, että rikoksia estävä vaikutus olisi vahvempi, mikäli tekijä tietäisi, että riski joutua oikeuden eteen on suuri ja voi toteutua vielä lapsen kasvettua aikuiseksi, Räsänen toteaa.

– Oulun käräjäoikeuden käsittelemä tapaus lisäsi myös huolta siitä, voiko vastaavanlainen lapsen hädän huomioimatta jättäminen tapahtua tälläkin hetkellä ja onko viranomaistyössä riittävät valmiudet näiden tapausten huomioimiseen.