Essayah: Sotessa on tärkeintä nopea lääkäriin pääsy ja alueellinen yhdenvertaisuus
Essayah: Sotessa on tärkeintä nopea lääkäriin pääsy ja alueellinen yhdenvertaisuus
11.3.2019 klo 10:27 Uutiset
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah kertaa blogissaan Soten kaatumisen syitä ja kertoo vaihtoehdon kaatuneen hallituksen mallille. Sarin pointit paremmaksi Sote-malliksi ovat seuraavat:
1. Lisää alueellista yhdenvertaisuutta
– Maakuntamalli tulee irrottaa uudistuksesta ja toteuttaa sote-uudistus soten ehdoilla. Ihmisten pitää saada saman tasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta; tähän tarvitaan valtakunnallinen palvelulupaus, alueellinen järjestämisvastuun toteutumisen toimintamalli sekä riittävä valvonta.
2. Lääkäriin on päästävä nopeasti
– Sote-palvelujen uudistamisessa on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta ja turvallisuudesta. On voitava luottaa siihen, että sairastunut pääsee kohtuullisessa ajassa lääkäriin, ja että kotona asuva vanhus ja vammainen henkilö saavat riittävän tuen. On pidettävä kirkkaana mielessä, että hallinnollinen malli on vain raami näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
3. Parempi palveluintegraatio
– Tarvitaan peruskuntia suuremmat järjestämisvastuussa olevat sota-alueet. Palvelujen integraatio toteutuu parhaiten, kun sekä perus- että erityistason palvelut ovat sote-alueen järjestämisvastuulla. Sote-alueilla on oltava laaja vapaus ilman keskittämispakkoa päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostetaanko osa yksityiseltä tuottajalta tai annetaanko asiakkaalle palveluseteli palvelun ostamiseen. Kunnat voisivat edelleen tuottaa palveluita, mutta nämä palvelut koordinoitaisiin osaksi suurempaa hallinnollista kokonaisuutta.
4. Valinnanvapaus palveluseteleillä
– Valinnanvapautta voidaan laajentaa hallitusti palvelusetelien ja henkilökohtaisen budjetoinnin avulla, jolloin riittävä asiakasohjaus on varmistettava. Samoin työterveyshuolto ja Kela-korvaukset pitää pääosin säilyttää. Sote-alueen rahoituksen tulee perustua valtionosuusjärjestelmään ja nykyisen tasoiseen kuntaveroon sisältyvään sote-osuuteen.
5. Sote-alueiden määrä ei ole olennainen
– Sote-alueiden lukumäärään ei kannata hirttäytyä, vaan se olisi määritettävä palvelujen kautta asiantuntijanäkemyksiä kuunnellen. Viime kauden lopulla hahmoteltu viiden sote-alueen malli on yksi mahdollisuus. Silloin esille nousseet perustuslailliset ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa esimerkiksi toteuttamalla sote-vaalit ja ohjaamalla rahoitus suoraan viidelle alueelle.
6. Parlamentaarinen valmistelu, ei koplauksia
– Mitä muuta on syytä ottaa opiksi? Suuret rakenteelliset uudistukset on valmisteltava aidosti parlamentaarisesti siten, että voidaan varmistaa mallin pohjaratkaisujen hyväksyttävyys myös hallituskauden vaihtuessa. Toiseksi uudistukset on syytä aikatauluttaa realistisesti ja tarvittaessa toteutettava vaiheittain. Kolmanneksi tarvitaan rakentavia voimia, jotka eivät pyri ensisijaisesti ulosmittaamaan poliittista hyötyä hallituskaudestaan, vaan palauttamaan kansalaisten luottamuksen päätöksentekojärjestelmään.