Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Essayah on tänään jättänyt eriävän mielipiteen suuren valiokunnan lausuntoon unionin omien varojen järjestelmän päätöksestä. Omien varojen järjestelmän muuttaminen sekä elpymisvälineen ja EU:n budjetin yhdistäminen muuttaa unionia vaivihkaa ja peruuttamattomasti.

– Suomen ei pidä hyväksyä EU:n omien varojen järjestelmän muuttamista, joka sisältää verotusoikeuden avaamisen EU:lle, eikä lainanottovaltuutta 750 miljardille eurolle yhteisvastuullisesti perustettavaa elpymisrahastoa varten. Monivuotinen rahoituskehys ja kriisitoimenpiteet olisi pitänyt pitää erillään, Essayah sanoo.

Komissio ehdottaa EU:n omien varojen määrää korotettavaksi maksusitoumusten ja maksujen osalta sekä lainanottovaltuuksia. Valtioneuvoston esittämän kannan mukaan Suomi voi hyväksyä Eurooppa-neuvostossa heinäkuussa sovitut linjaukset. Eduskunnan suuren valiokunnan enemmistö yhtyi tähän näkemykseen.

– Elpymisrahastoa varten annettava 750 miljardin euron lainanottovaltuus johtaa omien varojen järjestelmän muuttamiseen tavalla, jossa lopullisen menoerän tarkka arvioiminen on vaikeaa lainan pitkän takaisinmaksuajan vuoksi, eikä unionin rahoituskustannuksia tuona aikana voida tarkasti ennakoida.  Myös nämä vastuut on pystyttävä määrittämään tarkkarajaisesti perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla, Essayah toteaa eriävässä mielipiteessään.

– Elpymisvälineeseen liittyvä järjestely sitoo eduskuntaa vuoteen 2058 saakka, joten kysymys on eduskunnan budjettivallan pitkäaikaisesta rajoituksesta, jonka vaikutuksia on vaikea määritellä tarkalleen. Vaikka enimmäisvastuut voitaisiin vielä vuositasolla rajata, on epäselvää, kuinka pitkälle ajalle vastuut voivat venyä vastuiden kestoa kasvattamalla.

Essayah muistuttaa, että toteutuessaan ehdotukset muuttavat unionia ratkaisevasti: Unioni ryhtyy rahoittamaan toimintaansa velaksi, ja sen velkataakka kasvaa lyhyessä ajassa tasolle, jonka hoitaminen on nykyisen tulorakenteen puitteissa vaikeaa tai mahdotonta. Samalla se ottaisi vastuulleen turvata heikompien jäsenvaltioidensa taloudellisen kestävyyden kriiseissä. Uusien omien varojen käyttöönotossa on tosiasiassa kyse myös suoran, hyödykkeisiin ulottuvan, verotusoikeuden avaamisesta EU:lle.

– Kysymyksessä on tilanne, jota Suomessa ei voitu perussopimuksia ratifioidessa ennakoida, ja johon ei ole kansalaisten EU-kansanäänestyksessä antamaa mandaattia. Lisäksi EU:n neuvosto ja komissio ovat viime aikoihin asti pitäneet tällaista tilannetta oikeudellisesti mahdottomana, Essayah korostaa.

Kun uusi tulkinta EU:n toiminnan rahoittamisesta on kerran hyväksytty, sen soveltaminen on jatkossa helpompaa.

– On epärealistista laskea sen kaltaisen ajattelun varaan, että tätä piikkiä voisi jatkossa kasvattaa vain Suomen suostumuksella. Jos suostumuksen epääminen on jo nyt poliittisesti vaikeaa, on se käytännössä mahdotonta, kun piikki on jo kerran avattu. Lisäksi järjestely on taloudellisesti Suomelle epäedullinen nettomaksajana ja käytetyn korkotason kautta, Essayah perustelee.