Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mukaan työllisyysvälikysymys oli välttämätön.

– Emme luota hallituksen kykyyn toimia työllisyyden edistämiseksi. Hallitus ei ole tuonut pöytään todellisia toimia työllisyysasteen nostamiseksi. On hämäystä, jos paperilla luodaan päätösperäisiä työpaikkoja ja samalla työpaikkoja häviää muualta, kun verotusta kiristetään ja kilpailukykyä heikennetään, totesi kansanedustaja Peter Östman KD:n ryhmäpuheessa.

– Tarvitaan pikaisia toimia, joilla lisätään työvoiman tarjontaa ja liikkuvuutta sekä parannetaan kannusteita työn vastaanottamiselle. Sosiaaliturvan uudistus pitäisi toteutettua. Paikallisen sopimisen mahdollistaminen ja yleissitovuudesta luopuminen joustavoittaisi työmarkkinoita. Ansiosidonnainen tulisi porrastaa ja antaa kaikille, jotka täyttävät työssäoloehdon.

– Massiiviset alijäämät tarkoittavat verojen rajuja korotuksia sekä tulonsiirtojen ja palveluiden leikkauksia tulevaisuudessa. Se olisi teollisuudelle ja yrittäjyydelle viimeinen niitti ja merkitsisi hyvinvointivaltion alasajoa. Tämä kehitys on nyt katkaistava ja palattava työtä arvostavalle, realistisen ja kestävän talouspolitiikan linjalle, Östman totesi.

***

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä
Ryhmäpuhe työllisyysvälikysymyksestä 30.9.2020
Kansanedustaja Peter Östman

Arvoisa puhemies,

Hallituksen toissa viikolla esittelemä talousarvio on yli kymmenen miljardia euroa alijäämäinen. Valtionvelka nousee uuteen ennätykseen ja elpymisväline lisää sitä pahimpien arvioiden mukaan jopa kahdeksalla miljardilla. Lisäksi kunnallisverotuksessa on korotuspaineita, koska myös kunnat ovat erittäin velkaantuneita.

Tämä välikysymys oli välttämätön siksi, että emme luota hallituksen kykyyn toimia työllisyyden edistämiseksi. Hallitus ei ole tuonut pöytään todellisia toimia työllisyysasteen nostamiseksi. On hämäystä, jos paperilla luodaan päätösperäisiä työpaikkoja ja samalla työpaikkoja häviää muualta, kun verotusta kiristetään ja kilpailukykyä heikennetään.

Työllisyystavoitetta kyllä nostettiin, mutta ikävät päätökset on haluttu ulkoistaa eduskunnan ulkopuolelle, tuleville hallituksille tai haudata työryhmiin. Ainoaksi merkittäväksi työllisyystoimeksi on jäämässä aktiivimalli kakkosen synnyttäminen ja työvoimapalveluiden lisäresursointi.

Työmarkkinamme ovat jäykät ja ulkoisten kustannusten osuus ja verorasitus on käymässä Suomessa ylivoimaiseksi. Suomessa on lakkoherkkä kulttuuri ja lakkoa käytetään usein poliittisena painostuskeinona ja lyömäaseena. 2000-luvulla on ollut vuosittain toista sataa lakkoa, joista valtaosa on ollut laittomia. Niitä on lähes viisikymmentä kertaa enemmän kuin Ruotsissa. Tilanne on kestämätön.

Tarvitaan pikaisia toimia, joilla lisätään työvoiman tarjontaa ja liikkuvuutta sekä parannetaan kannusteita työn vastaanottamiselle. Sosiaaliturvan uudistus pitäisi toteutettua. Paikallisen sopimisen mahdollistaminen ja yleissitovuudesta luopuminen joustavoittaisi työmarkkinoita. Työllistämisen helpottamista tarvitsevat kipeästi varsinkin pienet ja keskisuuret työnantajat. Ansiosidonnainen tulisi porrastaa ja antaa kaikille, jotka täyttävät työssäoloehdon.

Moni ala on riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta. Samaan aikaan meillä on massiivista työttömyyttä. Esimerkiksi rakennusalalle ei usein löydy tekijöitä kotimaasta, eikä välttämättä edes osaamista. Tarvitsemme työn tekemisen, ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen kunnianpalautuksen.

Suomi ei saa taantua tytäryhtiötaloudeksi. Tänne on investoitu viime vuosina todella vähän. Sähköbussit ostetaan Kiinasta – Lahdesta suljetaan koritehdas. Viking Line tilasi uuden laivan – Kiinasta. Kehitys toistuu liian monella sektorilla, eikä tällä ole tekemistä koronan kanssa. Mitä maamme aiemmin varsin hyvälle kilpailukyvylle on tapahtunut?

Hallituksen teoilla ja viesteillä on vaikutusta teollisuuden näköaloihin, tuleviin investointeihin ja työpaikkojen syntymiseen sitä kautta. Pääministerin suhtautuminen yrityselämään on nurjaa ja vasemmistolaisin silmälasein värittynyttä. Eivät yritykset sulje kannattavaa tuotantoa kriisin keskellä. Eivätkä muulloinkaan.

Marinin hallitus on lykännyt tavoitetta julkisen talouden tasapainosta vuosikymmenen loppuun. Massiiviset alijäämät tarkoittavat verojen rajuja korotuksia sekä tulonsiirtojen ja palveluiden leikkauksia tulevaisuudessa. Se olisi teollisuudelle ja yrittäjyydelle viimeinen niitti ja merkitsisi hyvinvointivaltion alasajoa. Tämä kehitys on nyt katkaistava ja palattava työtä arvostavalle, realistisen ja kestävän talouspolitiikan linjalle.

Arvoisa puhemies,
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Orpon esittämää epäluottamuslausetta.