KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Päivi Räsäsen mukaan Kristillisdemokraattien päätös osallistua sote-välikysymykseen nousi suuresta huolesta.

– Meillä ei ole luottamusta Marinin sotemallin kykyyn saavuttaa uudistuksen alkuperäiset tavoitteet. Malli uhkaa rikkoa nekin osat, jotka toimivat, kuten laajan kumppanuuden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Ehdotus myös tuottaisi kunnille huomattavasti enemmän muutoskustannuksia kuin hallitus on vaikutusarvioinnissaan laskenut, Räsänen muistutti pitämässään KD:n välikysymysryhmäpuheessa.

Tavoite palveluiden järjestäjien leveämmistä hartioista toteutuu, kun palveluiden järjestäjien määrää pienenee nykyisestä merkittävästi.

– Ongelmallista kuitenkin on, että osa hyvinvointialueista on väkimäärältään pienempiä kuin keskisuuret kaupunkimme, joilla ei katsota olevan rahkeita enää jatkossa vastata tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä palveluista. Lisäksi hallituksen mallissa kolmasosa väestöstä jää perus- ja erikoispalveluiden integraation ulkopuolelle.
Räsäsen mukaan ehdotuksen suurimpia ongelmia on ollut koko hankkeen ajan rahoitusmalli, joka ei tuo kestävyyttä turvaamaan tulevaisuuden tasavertaiset palvelut. Esitys ei sisällä riittäviä kannustimia hillitsemään kustannusten kasvua.

– Hallituksen piirissä näyttääkin olevan suuri kiusaus tarttua maakuntaveroon, vastoin parlamentaarisen työryhmän päätelmiä. Maakuntaveron käyttöönotto johtaisi syvenevään eriarvoistumiseen kansalaisten välillä. Kahden verottajan, kunnan ja valtion, sijaan meillä olisi pian neljä verottajaa, EU mukaan lukien. Kuka uskoo, ettei kokonaisverorasitus silloin kasvaisi?

***

KD:n ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:

Kansanedustaja Päivi Räsänen
Välikysymys sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta 1.6.2021
Arvoisa puhemies,

Soteuudistusta on tehty jo 15 vuotta. Hajanainen ja moniportainen sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne sekä lisääntyvä palvelutarve ikääntyvän väestön vuoksi ovat huono yhdistelmä. Uudistusta tarvitaan, mutta vain sellaista, jolla kyetään turvaamaan tulevaisuuden palvelut käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

Alkuperäinen tavoite oli, että sosiaali- ja terveyspalvelut integroidaan riittävän leveille hartioille yhteiseen hallintoon ja budjettiin, jotta painopistettä kyetään siirtämään peruspalveluihin, varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Mitä myöhemmin sosiaalisiin ongelmiin tai sairauksiin puututaan, sitä suurempi tarve tulee kalliille erityispalveluille, esimerkiksi vaativalle erikoissairaanhoidolle tai lasten huostaanotoille.  Soteuudistusta pidetään merkittävimpänä rakenneuudistuksena kestävyysvajeen ratkaisuksi.

Kristillisdemokraattien päätös osallistua välikysymykseen nousi suuresta huolesta. Meillä ei ole luottamusta Marinin sotemallin kykyyn saavuttaa uudistuksen alkuperäiset tavoitteet. Malli uhkaa rikkoa nekin osat, jotka toimivat, kuten laajan kumppanuuden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Ehdotus myös tuottaisi kunnille huomattavasti enemmän muutoskustannuksia kuin hallitus on vaikutusarvioinnissaan laskenut.

Tavoite palveluiden järjestäjien leveämmistä hartioista toteutuu, kun palveluiden järjestäjien määrää pienenee nykyisestä merkittävästi. Ongelmallista kuitenkin on, että osa hyvinvointialueista on väkimäärältään pienempiä kuin keskisuuret kaupunkimme, joilla ei katsota olevan rahkeita enää jatkossa vastata tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä palveluista. Lisäksi hallituksen mallissa kolmasosa väestöstä jää perus- ja erikoispalveluiden integraation ulkopuolelle.

Suurimpia ongelmia on ollut koko hankkeen ajan rahoitusmalli, joka ei tuo kestävyyttä turvaamaan tulevaisuuden tasavertaiset palvelut. Esitys ei sisällä riittäviä kannustimia hillitsemään kustannusten kasvua.

Hallituksen piirissä näyttääkin olevan suuri kiusaus tarttua maakuntaveroon, vastoin parlamentaarisen työryhmän päätelmiä. Maakuntaveron käyttöönotto johtaisi syvenevään eriarvoistumiseen kansalaisten välillä. Kahden verottajan, kunnan ja valtion, sijaan meillä olisi pian neljä verottajaa, EU mukaan lukien. Kuka uskoo, ettei kokonaisverorasitus silloin kasvaisi?

KD eduskuntaryhmä katsoo, että päävastuun tulee jatkossakin olla julkisella toimijalla. Hyvinvointialueilla tulee kuitenkin olla vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostopalveluina, palveluseteleillä tai henkilökohtaisilla budjeteilla.

Tällä hetkellä sotepalveluita tuottaa kaikkiaan 18 000 yritystä, joissa työskentelee 80 000 ihmistä. Monet näistä ovat paikallisia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä potentiaalia ei tule ajaa alas. Uudistusta ei tule tehdä niin, että rikotaan sitä, mikä toimii hyvin. Tuoreen selvityksen mukaan oikein kohdennetut sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisulkoistuksetkin ovat parantaneet palveluiden saatavuutta ja alentaneet kuntien kustannuksia. Yhteistyö yksityisen palveluntuottajan kanssa on tuottanut aitoja lähipalveluita, työpaikkoja,  elinvoimaa ja kustannussäästöjä. Hyviä tuloksia saatujen julkisten yhtiömuotoisten toimijoiden rooli jatkossa on epävarmalla pohjalla.

Soteuudistuksen ohella hallitus on valmistelemassa useita palvelukokonaisuuteen vaikuttavia erillisiä lakeja. Yksityislääkäripalveluiden kelakorvauksista luopuminen on ideologisesti motivoitu hanke, joka käytännössä vaikeuttaa lääkäripalveluiden saatavuutta etenkin pieni- ja keskituloisille ja lisää painetta terveyskeskuksiin. Osa palveluista on erittäin vaikeasti julkisella sektorilla paikattavissa. Esimerkiksi gynekologi- tai silmälääkäripalvelut haetaan pääosin yksityissektorilta, samoin merkittävä osa suun terveydenhuollosta.

Pelkkä rakenteen uudistus ei takaa painopisteen siirtymistä kalliista erikoispalveluista peruspalveluihin, vaan tarvitaan toiminnallisia uudistuksia rinnalle: velvoittavasti nopeampaa hoitoon pääsyä lääkärin vastaanotolle, mielenterveys- ja päihdepalveluiden terapiatakuun toteuttamista sekä kattavasti kuntoutusta parantamaan ikäihmisten toimintakykyä ja vähentämään laitospaikkojen tarvetta. Samalla osaavista lääkäreistä, hoitajista ja sosiaalityöntekijöistä tulee huolehtia.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kaikissa ikäluokissa. Lastensuojelu ei pysty vastaamaan tämän hetken palvelutarpeeseen. Vanhuspalveluissa, niin kotihoidossa kuin ympärivuokautisessa palvelussa on mittavia puutteita ja riittävän hoitajamitoituksen saavuttaminen edellyttää tuhansien hoitajien lisäystä.  Koronaepidemian jälkilaskut ovat maksamatta ja hoito- ja palvelujonojen purkaminen vaativat hallitukselta pikaisia ratkaisuja.

Kannatan edusta Ikosen esitystä epäluottamuslauseeksi.