– On turha odottaa viljelijöiltä investointeja ilmastotoimiin, jos tila sinnittelee kannattavuuden rajoilla ja viljelijät itse ovat aivan lopussa! On myös pidettävä huolta, etteivät ilmastotoimet lisää tilojen hallinnollista kuormaa, totesi KD:n ryhmäpuheessa kansanedustaja Antero Laukkanen ja muistutti, ettei alkutuotannon päätarkoitus ei ole toimia hiilinieluna, vaan tuottaa ruokaa.

Turvepellot muodostavat kymmenen prosenttia peltoalasta, mutta niiden päästöt ovat noin 60 prosenttia maatalouden päästöistä. Laukkanen totesi, että tilakokoja on ollut pakko kasvattaa ja pinta-alapohjaisen tuen ansiosta heikkotuottoistenkin turvepeltojen viljely on kannattavaa, vaikka satoa ei tulisi lainkaan.

– Turvemaiden päästöjä hillitään juuri näillä edustaja Orpon kuuluisaksi tekemillä kosteikkoviljelyn tuilla. Voidaan siis sanoa, että EU ratkoo LULUCF-asetuksella osin itse synnyttämiään ongelmia. Turvepeltoihin liittyvä ongelma voi ratketa itsestäänkin, kun yhä useampi tila tekee konkurssin ja kuluttajat siirtyvät ulkomaisiin tuotteisiin. Silloin saamme syödä vaikkapa brasilialaista ruokaa, jota ei ole tuotettu turvemailla, vaan esimerkiksi entisessä sademetsässä, Laukkanen ironisoi.

Komissio on arvioinut, että ennallistamisasetuksen kustannukset Suomelle olisivat yli 900 miljoonaa euroa vuodessa.
– Kiinnostaisi kuulla ministeriltä, mikä on ennallistamisasetuksen ja LULUCF-asetuksen ja muiden tulossa olevien vaateiden yhteisvaikutus luonnonvarasektoriin ja Suomen talouteen, Laukkanen kysyi.

*** Koko puhe:

Valtioneuvoston selonteko maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta VNS 7/2022 vp
KD eduskuntaryhmän ryhmäpuhe lähetekeskustelussa 19.10.2022
Kansanedustaja Antero Laukkanen

Arvoisa puhemies,

Metsiltämme odotetaan jälleen ihmettä. Suomalaisten vaurastumisessa metsätaloudella oli aikoinaan suuri merkitys. Nyt metsien pitäisi tehdä maastamme ilmastoneutraali kymmenessä vuodessa. Toivotaan näin.

Ilmastosuunnitelmassa määritetään toimenpiteet, joilla maankäyttösektorille asetetut ilmastotavoitteet saavutetaan. Kristillisdemokraatit suhtautuu LULUCF-sektorin tavoitteisiin tietyllä skeptisyydellä. Luontoa emme voi hallita, samalla tavalla kuin voimme hallita sitä, paljonko fossiilisia käytämme. Maankäyttösektoriin liittyy suuria epävarmuuksia.

Kuten suunnitelmassa todetaan, nykyisellään metsätuhoja kohdistuu muutamaan prosenttiin metsäpinta-alasta. Näin siis Suomessa – ja toistaiseksi. Meillä metsäpaloja on hyvin vähän, toisin kuin rajan takana. Palaneesta puusta riippuvaisten lajien diversiteetin kannalta liiankin vähän. Kiitos tästä tiheän metsätieverkon ja palontorjunnan. Ilmastonmuutos lisää hyönteistuhoja, kenties myös sienitauteja, kuivuutta ja myrskyjä. Puulajit eivät sopeudu muuttuvaan ilmastoon hetkessä. Tästäkin syystä odotuksiin maankäyttösektorin hiilensidonnasta pitää suhtautua varauksella.

Paineet lisätä maankäyttöä rakentamiseen, raiteisiin, tuulivoimaloille, sähkölinjoille ja kaivoksiin ovat kovat. Tämä pitkälti vihreän siirtymän nimissä.

Selonteossa alkutuotantoa tarkastellaan vain hiilinielujen näkökulmasta. Maataloudessa onkin suuri päästövähennys- ja hiilensidonnan potentiaali. Helposti silti unohtuu, että päätarkoitus ei ole toimia hiilinieluna, vaan tuottaa meille ruokaa. Onko maatalouden tila ja hätähuuto meille tärkeä? Jos on, niin nyt se ei ainakaan näy maanviljelijöiden hyväksi.

Ukrainan sodan myötä – ja jo ennen sitä – maatalouden tuotantopanosten hinnat nousivat merkittävästi. On turha odottaa viljelijöiltä investointeja ilmastotoimiin, jos tila sinnittelee kannattavuuden rajoilla ja viljelijät itse ovat aivan lopussa! On myös pidettävä huolta, etteivät ilmastotoimet lisää tilojen hallinnollista kuormaa.

Turvepellot on selonteossa mainittu useasti. Turvepellot muodostavat kymmenen prosenttia peltoalasta, mutta niiden päästöt ovat noin 60 prosenttia maatalouden päästöistä. Miksi turvepelloista on tullut niin iso ongelma? Miksi peltoa on viime vuosiin asti raivattu juuri pohjoisessa osassa maata, missä soita on paljon?

Ensinnäkin, tilakokoja on ollut pakko kasvattaa, koska Suomen maatalous kilpailee EU:n yhteisillä ruokamarkkinoilla. Tuottajahinnat määräytyvät EU-alueen matalimman kustannustason perusteella. Pinta-alapohjaisen tuen ansiosta heikkotuottoistenkin turvepeltojen viljely on kannattavaa, vaikka satoa ei tulisi lainkaan.

Turvemaiden päästöjä hillitään juuri näillä edustaja Orpon kuuluisaksi tekemillä kosteikkoviljelyn tuilla. Voidaan siis sanoa, että EU ratkoo LULUCF-asetuksella osin itse synnyttämiään ongelmia.

Turvepeltoihin liittyvä ongelma voi ratketa itsestäänkin, kun yhä useampi tila tekee konkurssin ja kuluttajat siirtyvät ulkomaisiin tuotteisiin. Silloin saamme syödä vaikkapa brasilialaista ruokaa, jota ei ole tuotettu turvemailla, vaan esimerkiksi entisessä sademetsässä. Tässä harjoitetussa turvepolitiikassa ei ole järjen häivää.

Komissio on arvioinut, että ennallistamisasetuksen kustannukset Suomelle olisivat yli 900 miljoonaa euroa vuodessa. Kiinnostaisi kuulla ministeriltä, mikä on ennallistamisasetuksen ja LULUCF-asetuksen ja muiden tulossa olevien vaateiden yhteisvaikutus luonnonvarasektoriin ja Suomen talouteen.

Arvoisa puhemies, metsäpinta-alaa nakerretaan myös kaupungeissa. Vihreä infrastruktuuri, lähiluonto ei ole vain esteettinen asia. Kyse on myös terveellisestä ja turvallisesta elinympäristöstä. Tutkijat ovat esittäneet, että urbaania vihreää tulisi olla vähintään 50 neliötä asukasta kohden. Hiilensidonnan näkökulmasta kaupunkiluonto ei ole merkittävää, mutta hyvinvoinnin ja luontosuhteen syntymisen kannalta sitäkin tärkeämpää.