Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kansanedustaja Sari Essayah’n mukaan maatalousyrittäjät ovat saaneet odottaa turhaan hallitukselta apua kustannuskriisiin.
– Kun teimme välikysymyksen, toivoimme, että se kirittää hallitusta toimiin. Pääministeri totesikin, että todennäköisesti välikysymys nopeuttaa hallituksen neuvotteluja maatalouden tukipaketista. Päivä toisensa jälkeen on jouduttu pettymään.

– Hallitus ei ole tuonut riittäviä esityksiä maatilojen kannattavuuden parantamiseksi, eikä ole kyennyt vakuuttamaan, että sillä on yhteinen tahtotila tukea alkutuotantoa akuutin kustannuskriisin yli ja siten turvata kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus, Essayah totesi esittäessään hallitukselle epäluottamusta.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuorossaan Essayah muistutti, että toimettomuus ei ole uhka ainoastaan yksittäisille tiloille, vaan koko Suomen huoltovarmuudelle.
– Moni vielä pystyssä oleva tila valmistelee pinnan alla toiminnan alasajoa lähivuosina, koska alan ennakoitavuus on kadonnut, usko päättäjiin mennyt ja kannattavuus romahtanut. Valtiontakaukset maksuvaikeuksissa oleville maatiloille ovat osoittautuneet pankkien määrittämien kriteerien takia niin tiukoiksi, etteivät ne käytännössä juuri auta. Kun päälle lisätään nousevat korot, tarkoittaa se monelle tilalle umpikujaa.

Essayah totesi, että tilanteen katastrofaalisuuden vuoksi tarvitaan sekä nopea, ruokaa tuottaville tiloille suunnattava tukipaketti, että järeitä toimia elintarvikeketjun taakan- ja tulonjaon korjaamiseksi.

– On hyvä, että elintarvikemarkkinalain muutokset ovat viimein eduskunnassa, mutta ne eivät tuo yhtään euroa tuottajien tilille. Tarvitaan mahdollisuuksia ja velvoitteita sopimusten uudelleen neuvottelemiseen kustannusten noustessa tai kustannusindeksejä.

Enemmän kuin byrokratiaa ja rajoituksia EU:lta tarvitaan maalaisjärkistä linjaa, joka mahdollistaa jäsenmaille oman ruuantuotannon ylläpitämisen.
– Maatalouspolitiikan keskiöön on nostettava ruuan tuottaminen, ei vain mikä tahansa viljely ilman korjuuvelvoitteita. Esimerkiksi nyt alkavalla ohjelmakaudella parhaat tuet saa laittamalla peltonsa hanhien ruokintaan. Järjestelmässä on paha valuvika. Tuemme vääriä asioita, eikä Suomen etua EU-pöydissä edistä kiistelevän hallituksen myöhäinen ja hampaaton vaikuttaminen ja eripuraiset kannat.

Essayah korosti puheenvuorossaan, ettei pidä aliarvioida sitä ruuan kallistumisen ja tuotannon vähenemisen kierrettä, joka kustannuskriisistä voi alkaa.
– Elintarviketuotannon ylläpitäminen korkealla tasolla on osa kovaa turvallisuutta. Siitä on huolehdittava erityisesti nyt, kun maailmassa on YK:n ruokaohjelman mukaan nykyhistorian suurin ruokakriisi.

– Maatalous tarvitsee tulevaisuuden. Liian moni viljelijä kertoo, ettei voi suositella lapsilleen tilan jatkamista. Ala tarvitsee kipeästi ennakoitavuutta. Tarvitaan rakenteita, jotka varmistavat, että alkutuottaja saa työstään oikeudenmukaisen korvauksen silloinkin, kun tuotantokustannukset heilahtavat.

Essayah’n mukaan mikään hallituksen vastauksessa ei anna toivoa tulevaan kevääseen laskujen kanssa painivalle viljelijälle, jonka on ”tänäänkin ruokittava eläimensä, ja siinä sivussa meidät kaikki”.

Eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta perjantaina.

Lue puheenvuoro kokonaisuudessaan:

Välikysymys suomalaisen maatalouden kriisistä ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta tulevaisuudessa VK 5/2022 vp

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah 7.12.2022

Arvoisa puhemies,
”Sähkösopimus loppuu vuodenvaihteessa, uusi hinta tulee olemaan noin nelinkertainen. Apulantoja emme ole ostaneet ensi vuodelle ollenkaan, koska ne ovat järjettömän kalliita. Väkirehukustannus on noussut noin kaksinkertaiseksi. Myös polttoöljy on lähes kaksi kertaa kalliimpaa. Kyllä se nyt valitettavasti taitaa olla niin, että vuodenvaihteen jälkeen laitamme pillit pussiin.”

Näin vastasi eräs maitotilallinen Kristillisdemokraattien kyselyyn siitä, miten kustannuskriisi on vaikuttanut tilojen toimintaan. Valitettavasti tämä palaute ei ole ainutlaatuinen.

Parissa päivässä nettikyselyymme vastasi 200 alkutuottajaa, ja viesti on synkkä. Tiloilla on tiukempaa kuin ikinä. Vastaajissa on monia vastikään sukupolvenvaihdoksen tehneitä, isojakin tiloja, joilla nyt joudutaan punnitsemaan toiminnan alasajoa. Osaa pitää pystyssä vain tehtyjen investointien tuoma pakko, ja hintana voi olla oma jaksaminen, perheen hyvinvointi ja mielenterveys.

Hallitus on koronan, Venäjän hyökkäyssodan ja korkeiden energianhintojen vuoksi myöntänyt tukia useille sektoreille. Kriisitietoisuus ei ole ulottunut maatalouteen asti.

Primärproducenterna har förgäves väntat på deras tur och hoppats att regeringen skulle lägga märke till deras nöd.

Keväällä tuotiin 300 miljoonan euron tukipaketti, josta suuri osa valui muualle kuin ruokaa tuottaville tiloille. Olisi voinut olettaa, että kevään kokemuksen perusteella hallitus olisi jo alkusyksystä varautunut tuomaan esityksen maatalouden sähkötuesta. Päätöstä odotettiin elokuun budjettiriihestä, sitten lisätalousarviossa, ja viimeistään budjetin täydentävässä esityksessä. Turhaan.

Kun teimme välikysymyksen, toivoimme, että se kirittää hallitusta toimiin. Pääministeri totesikin, että todennäköisesti välikysymys nopeuttaa hallituksen neuvotteluja maatalouden tukipaketista. Päivä toisensa jälkeen on jouduttu pettymään. Ensin suunniteltu paketti kuihtui tiedotusvälineiden mukaan 300 miljoonasta 100 miljoonaan, mutta sitäkään päätöstä ei ole saatu tehtyä. Ministeri latoi sellaisen rätingin hallitukselta, ettei hallituksen mielestä tuottajalla voi olla mikään hätä.

Hallituksen kiistoista kovimman hinnan maksavat suomalaiset ruuantuottajat. Ei ole liioittelua sanoa, että joka päivä kaatuu tiloja, joista osa olisi voitu hallituksen toimilla pelastaa. Toimettomuus ei ole uhka ainoastaan yksittäisille tiloille, vaan koko Suomen huoltovarmuudelle. Moni vielä pystyssä oleva tila valmistelee pinnan alla toiminnan alasajoa lähivuosina, koska alan ennakoitavuus on kadonnut, usko päättäjiin mennyt ja kannattavuus romahtanut. Valtiontakaukset maksuvaikeuksissa oleville maatiloille ovat osoittautuneet pankkien määrittämien kriteerien takia niin tiukoiksi, etteivät ne käytännössä juuri auta. Kun päälle lisätään nousevat korot, tarkoittaa se monelle tilalle umpikujaa.

Viljelijöiden ensimmäinen toive eivät ole jatkuvat tukipaketit vaan kohtuullinen hinta tuotteesta. Kuten eräs naudanlihantuottaja kirjoittaa, ”parikin senttiä enemmän litrasta maitoa tai kilosta lihaa tuottajien suuntaan pelastaa enemmän kuin miljoonien tukipaketit.”

Valitettavasti tilanne on kuitenkin tällä hetkellä niin katastrofaalinen, ettei kysymys ole joko tai – tarvitaan sekä nopea, ruokaa tuottaville tiloille suunnattava tukipaketti, että järeitä toimia elintarvikeketjun taakan- ja tulonjaon korjaamiseksi. On hyvä, että elintarvikemarkkinalain muutokset ovat viimein eduskunnassa, mutta ne eivät tuo yhtään euroa tuottajien tilille. Tarvitaan mahdollisuuksia ja velvoitteita sopimusten uudelleen neuvottelemiseen kustannusten noustessa tai kustannusindeksejä.

Kriisipaketeista voidaan päästä eroon vain parantamalla maatalouden kannattavuutta laajasti erilaisilla toimenpiteillä. Tuotantorakennukset on vapautettava kiinteistöverosta kokonaan, kuten Ruotsissa. Kiinteistöveronpalautus on ollut tarpeellinen, joskin kankea keino tukea erityisesti vasta investoineita tiloja. Osa tiloista on kuitenkin jäänyt sen ulkopuolelle. Myös energiaverojen tuplapalautuksen olisi olettanut olevan hallituksen listalla jo budjettiriihessä.

Kuluttajan ruokakorin hintaa ei voida loputtomasti nostaa. Alkutuotannosta puuttuvan rahan täytyy siis löytyä ensisijaisesti elintarvikeketjun sisältä, mutta tilanteen ollessa näin akuutti, on myös valtion kannettava vastuunsa. Ei ole kyse ainoastaan lihasta ja maidosta, vaan myös kotimaiset kurkut ja tomaatit ovat tänä talvena kortilla kasvihuoneyrittäjien ahdingon vuoksi. KD on esittänyt vihannesten ja hedelmien arvonlisäveroalennusta, jotta suomalaiset kasvikset pysyisivät lautasella.

Katse on suunnattava myös vientiin. Se on tärkeää paitsi kannattavuuden lisäämisen, myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Olemassa olevaa tuotantoa on helpompi ohjata uudelleen kotimaahan kriisitilanteen tullen kuin aloittaa uutta tuotantoa nollasta.

Hallitus kertoi keväisen tukipaketin jääneen komission hampaisiin, kaikkea suunniteltua voitu toteuttaa. Kun Euroopan Unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa rakennettiin, oli Eurooppa toipumassa maailmansodasta. Saimme elintarvikeapua Yhdysvalloista. Maatalous oli tehotonta – pula ja puute arkipäivää. Yhteisellä maatalouspolitiikan koordinaatiolla pyrittiin vahvistamaan ruokaturvaa. Nyt ruuantuotannosta erkaantunut EU:n yhteinen maatalouspolitiikka jopa vaikeuttaa ruokaturvasta huolehtimista – sodan taas raivotessa Euroopassa.

Mer än nya begränsningar och byråkrati, medlemsländerna behöver ett EU som prioriterar livsmedelstrygghet. Maatalouspolitiikan keskiöön on nostettava ruuan tuottaminen, ei vain mikä tahansa viljely ilman korjuuvelvoitteita. Esimerkiksi nyt alkavalla ohjelmakaudella parhaat tuet saa laittamalla peltonsa hanhien ruokintaan. Järjestelmässä on paha valuvika. Tuemme vääriä asioita, eikä Suomen etua EU-pöydissä edistä kiistelevän hallituksen myöhäinen ja hampaaton vaikuttaminen ja eripuraiset kannat.

Tällä hetkellä moni viljelijä tuskailee uuden ohjelmakauden muuttuneita tukimaksatusaikatauluja ja uusia vaatimuksia. Tuet maksetaan myöhemmin, mutta laskut eivät odota. Samankaltainen farssi nähtiin eläinpalkkioiden maksatusten kanssa. Tällaiset muutokset syövät alalta ennakoitavuuden rippeetkin. Uuden ohjelmakauden tuet on vahvistettu euromääräisenä seitsemälle seuraavalle vuodelle, mikä tarkoittaa, että laukkaavan inflaation vuoksi niiden reaaliarvo leikkaantuu merkittävästi.

Arvon mekin ansaitsemme, lauletaan vanhassa koululaulussa. Maatalous ja alkutuottajat ansaitsevat kunnianpalautuksen. Maatalous on osa ratkaisua ilmastonmuutokseen ja ympäristöhaasteisiin. Suomessa viljelijä kuitenkin istutetaan ilmastosyyllisten penkille. On turha odottaa tiloilta investointeja ilmastotoimiin, jos ne sinnittelevät kannattavuuden rajoilla ja viljelijät itse ovat aivan loppu. Kuten useampi viljelijä meille kirjoitti, tällä hetkellä kaikki kehittäminen ja investoinnit ovat jäissä, koska tietoa tuotoista ei ole. Samalla kun tavoitellaan yhä hiilineutraalimpaa maataloutta, kustannuskriisi on saanut osan luomuviljelijöistä harkitsemaan luomusta luopumista. Hallituksen toimettomuus ei siis ainoastaan johda tiloja taloudelliseen ahdinkoon, vaan aiheuttaa takapakkia myös ympäristö- ja ilmastotavoitteissa.

Kaikki tilat eivät ole konkurssin partaalla, mikä on hyvä uutinen. Ei kuitenkaan pidä aliarvioida sitä ruuan kallistumisen ja tuotannon vähenemisen kierrettä, joka kustannuskriisistä voi alkaa. Elintarviketuotannon ylläpitäminen korkealla tasolla on osa kovaa turvallisuutta. Siitä on huolehdittava erityisesti nyt, kun maailmassa on YK:n ruokaohjelman mukaan nykyhistorian suurin ruokakriisi.

Maatalous tarvitsee tulevaisuuden. Liian moni viljelijä kertoo, ettei voi suositella lapsilleen tilan jatkamista. Ala tarvitsee kipeästi ennakoitavuutta. Vi måste skapa en framtid för det finländska jordbruket. Det behövs strukturer som säkrar en rättvis ersättning för primärproducenterna även när produktionskostnaderna ökas.

Ministern berättade i sitt svar vad vi redan vet. Mikään ministerin vastauksessa ei anna toivoa tulevaan kevääseen laskujen kanssa painivalle viljelijälle, jonka on tänäänkin ruokittava eläimensä, ja siinä sivussa meidät kaikki.

Kristillisdemokraatit ei tehnyt tätä välikysymystä ilkeyttään tai revitelläkseen hallituksen ristiriidoilla. Teimme sen, koska suomalainen ruoantuotanto on vaarassa.

Meillä – arvoisat edustajat –  ja aivan erityisesti teillä, hallituspuolueet, on valta ja vastuu tehdä päätöksiä, jotta tässä maassa on kotimaista maatalousyrittäjyyttä ja ruokaa myös jatkossa.

Arvoisa puhemies,

edellä todetun johdosta teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen:

Hallitus ei ole onnistunut tuomaan riittäviä esityksiä maatilojen kannattavuuden parantamiseksi, eikä hallitus toiminnallaan ole kyennyt vakuuttamaan, että sillä on yhteinen tahtotila tukea alkutuotantoa akuutin kustannuskriisin yli ja siten turvata kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus ja viime kädessä kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätön huoltovarmuus. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta.