Kulttuuripoliittinen ohjelma 2021

Kulttuuri osana elämää

Kristillisdemokraattien kulttuuripoliittinen ohjelma 2021

1. Kulttuuri osana elämänkaarta

2. Kulttuuri yhteiskunnallisessa päätöksenteossa

3. Yhteinen kulttuurimme

4. Luova talous syntyy kulttuurista

Lapsiperheen arjessa kulttuuri on läsnä jatkuvasti: piirtämistä, lauluja, lastenohjelmia ja leikkiä – joka ikinen päivä. Taijan ensimmäinen kosketus kulttuuripalveluihin on vauvamuskari. ”Musiikki kuulostaa kivalta”, miettii Taija. ”Ehkä minäkin joskus opin!”

1. Kulttuuri osana elämänkaarta

Jokainen ihminen on luova. Kulttuuri on jokaisen ihmisyhteisön ja yhteiskunnan pehmeää ydintä: se on yhteistä kieltä, käytöstapoja, tarinoita, opetusta ja kasvatusta, taidetta, yhteisesti koettua historiaa – ja paljon muuta. Käsitteet kulttuuri ja taide pakenevat tarkkoja rajoja ja määritelmiä.

Kulttuuri on läsnä kaikkialla, kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Se on osa elämäämme kaikissa sen vaiheissa. Kulttuuri omaksutaan suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi lapsiperheen arjessa luovuus ja taide ovat läsnä jokaisessa päivässä. Ilmaisemme itseämme ja ihmisyyttämme taiteen ja kulttuurin keinoin.

Kulttuurilla on myös suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys. Taide eri muodoissaan heijastelee ajan ilmiötä sekä haastaa ihmisiä ja yhteiskuntia eteenpäin. Koronapandemia on vaikuttanut kulttuurin tarjontaan ja kysyntään merkittävästi. Kulttuuri on aina tukenut ihmisiä kriisiaikoina. Kristillisdemokraattien kulttuuripoliittinen ohjelma tarkastelee kulttuuria laajasti osana ihmisen elämänkaarta, myös sen yhteiskunnallisia, taloudellisia ja hyvinvointivaikutuksia.

Kulttuuri ja hyvinvointi

Epävarmana aikana kulttuurin ja yhteisöllisyyden tarve kasvaa. Taide ja kulttuuri ylläpitävät, kannustavat ja rohkaisevat. Ne auttavat käsittelemään ja lievittämään ahdistusta, pelkoa ja muita vaikeita tunteita. Voisimmeko hetken nauraa ja iloita stressin keskellä?

Kulttuurin tekijöitä pitää vaikeana aikana tukea ja huolehtia heidän toimeentulostaan. Ohjelmaa kirjoitettaessa olemme poikkeuksellisen pandemiatilanteen keskellä, joka on heikentänyt erityisellä tavalla taiteilijoiden ja urheilijoiden toimeentulon edellytyksiä. Samalla kulttuurin hyvinvointia luova ulottuvuus on korostunut.

Kriisiaikojen keskellä monelle antaa rohkeutta ja lohdutusta juuri kulttuuri, vaikka sen muodot ovat uudistuneet. Netin välityksellä on oltu mukana konserteissa, näytelmissä, museokierroksilla ja luettu kirjoja ennätysmääriä. Kulttuurin digiloikka on tuonut uusia mahdollisuuksia ja keinoja tavoittaa ihmisiä. Se on avannut ovia niillekin, joille paikan päälle pääseminen ei syystä tai toisesta onnistu, ja tuonut näin myös uusia ihmisiä kulttuurin piiriin.

Kulttuurin vaikutuksista ihmisen hyvinvoinnille on paljon tutkimustietoa. Esimerkiksi WHO:n kulttuurihyvinvointiraportti 2019 kokoaa yhteen valtavan määrän tutkimustietoa. Taiteella on positiivista merkitystä monien sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa sekä psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistämisessä. Taideosallistuminen stimuloi mielikuvitusta, aisteja, tunteita, ajattelua ja kehoa. Se laskee stressihormonitasoa ja lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja siten vähentää yksinäisyyttä. Kulttuurielämykset lisäävät kokemusta elämän merkityksellisyydestä ja vahvistavat elämänhalua.

Laulaminen vahvistaa lapsen ja vanhemman suhdetta ja auttaa kielen kehittymistä. Teatteritoiminta vahvistaa verbaalista kykyä jo esikouluiässä. Tanssi kehittää kaikenikäisten tasapainoa, ryhtiä ja joustavuutta. Taideosallistuminen vähentää myös ikääntyvien dementiariskiä.

Taide auttaa käsittelemään vaikeita tunteita, kuten surua ja menetystä tarjoten tunteille ilmaisukanavan. Taidetta hyödynnetäänkin monessa laajalti käytössä olevassa terapiamuodossa, kuten musiikki- ja kirjallisuusterapiassa. Parhaimmillaan kulttuuri ja taide auttavat meitä prosessoimaan ja pohtimaan elämän syvimpiä, vaikeimpia ja kipeimpiä kysymyksiä.

Britanniassa jo 20 vuotta käytössä olleen kulttuurilähete-mallin on havaittu vähentävän turhia lääkärikäyntejä. Mallia on kokeiltu myös Suomessa. Mallissa terveydenhoidon, vaikkapa neuvolan, työntekijä voi tehdä lähetteen esimerkiksi yhteisöllisen kulttuuriharrastuksen pariin. Myös erilaiset vähävaraisille, lapsiperheille, kuntoutujille sekä muille erityisryhmille myönnettävät kulttuuri- ja liikuntasetelit (esimerkiksi Kaikukortti) sekä alennukset voivat ohjata ihmisiä kulttuuripalvelujen ja harrastustoiminnan pariin. Toimivia malleja on useita.

Kulttuurihyvinvoinnin kenttä on luonteeltaan sektorirajat ylittävää. Kulttuurin ja taiteen hyvinvointimahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Tästä syystä kulttuurialan perusasioiden hallinta kuuluu osaksi sosiaali- ja terveysalan ja kasvatusalan koulutusta. Vastaavasti taidealalla sosiaali- ja terveysalan perusasioiden tulisi olla osa koulutuskokonaisuutta. Taidetoimijat myös tulisi katsoa tukikelpoisiksi hakijoiksi sote- ja nuorisoalan rahoituksiin, mikäli he osallistuvat hakuihin yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.

Toimenpiteet:

Huomioidaan kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutukset läpileikkaavasti sosiaali- ja terveyssektorien päätöksenteossa ja käytännöissä. Tuetaan sektorirajat ylittävää yhteistyötä.
Huomioidaan kulttuurin hyvinvointivaikutusten perusasiat osana sosiaali- ja terveysalan peruskoulutusta.
Lisätään sosiaali- ja terveyspalveluiden perusasiat osaksi kulttuurialan koulutusohjelmia.
Kehitetään kulttuurilähete-mallia ja laajennetaan se koko maahan.
Hyödynnetään kulttuuritoimijoiden, seurakuntien sekä muiden vapaaehtoisorganisaatioiden panos esimerkiksi osana vanhustenhoitoa.
Lisätään taidetoimijat tukikelpoisiksi hakijoiksi sote- ja nuorisoalan rahoituksiin, mikäli he osallistuvat hakuihin yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.
Pyritään tekemään taiteesta saavutettavampaa erityisryhmille (esimerkiksi vanhuksille, vammaisille, pitkäaikaissairaille), joiden hyvinvointiin kulttuurielämyksillä on positiivinen vaikutus, esimerkiksi budjetoimalla harrastus ja viriketoimintaan hoitolaitoksissa.

Lapsuudessa kitara on Taijan soitin. Taija käy musiikkitunneilla ja saa lastenorkesterissa uusia ystäviä. Taija on oppija, mutta myös kulttuurintuottaja. Kulttuuri on läsnä myös kouluviikossa. Taijaa tosin harmittaa se, että naapurin kivalla Dimitrillä ei ole varaa käydä soittotunneilla. Taija ihailee isoäitiä, joka osaa kutoa mattoja, maalata posliinia ja kirjoittaa joskus hassuja runoja paikallislehteen. Taijan perheen mökillä on vielä käytössä vaarin itse veistämä vene. Taijalle jää mieleen se, kun ala-asteen joulujuhlan näytelmässä hän esittää aasia.

Lastenkulttuuri

Lastenkulttuuri on ammattilaisten lapsille tuottamaa ja lasten kanssa yhdessä tekemää kulttuuria. Sillä tarkoitetaan myös lasten itse luomaa kulttuuria, joka pohjautuu esimerkiksi leikkeihin.

Lasten ja nuorten henkiselle kasvulle taiteella ja kulttuurilla on erityisen tärkeä merkitys. Taiteellinen ja luova toiminta tarjoaa uudenlaisia tapoja oppia ja opettaa sekä keinoja oppimisen tehostamiseen. Tutkimusten mukaan taiteellinen toiminta voi auttaa konkretisoimaan ja havainnollistamaan opetettavia asiasisältöjä. Sen lisäksi se voi innostaa ja parantaa sitoutumista opiskeluun. Taiteellisella toiminnalla on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia kognitiivisten kykyjen parantumiseen. Lasten ja nuorten kulttuurin pitää olla pysyvä osa lasten ja nuorten elämää.

Voimassa olevassa opetussuunnitelmassa kulttuurikasvatussuunnitelma on täydentävänä mahdollisuutena. Suomen 310 kunnasta vain noin joka kolmas on laatinut kulttuurikasvatussuunnitelman, tai se on valmisteilla. Katvealueita tulee aktivoida. Suunniteltu toiminta myös työllistää taiteilijoita ja kasvattaa tulevaisuuden kulttuuri- ja taideyleisöä.

Toimenpiteitä:

Huomioidaan lastenkulttuuri tärkeänä osana julkisesti rahoitettua kulttuurituotantoa.
Sitoutetaan kaikki Suomen kunnat perusopetuksen kulttuurikasvatussuunnitelmaan.
Kulttuuri- ja taidetarjonnan saavutettavuus pitää saada osaksi olemassa olevia rakenteita ja on otettava huomioon palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet.

Kulttuuri, kasvatus ja oppiminen

Ihminen oppii tehokkaasti olemalla luova: tekemällä itse ja yhdistelemällä asioita toisiinsa uusilla tavoilla. Pohja luovuudelle, taiteelle ja kulttuurin omaksumiselle luodaan kodeissa ja sitä tuetaan päiväkodeissa, perusopetuksessa, jatkokoulutuksissa sekä omaehtoisessa kulttuuritoiminnassa. Kulttuuri- ja taidekasvatus synnyttää lapsille, nuorille ja kaikenikäisille onnistumisen kokemuksia, kehittää mielikuvitusta ja luovuutta, tehostaa oppimista, lisää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä auttaa ymmärtämään elämän ilmiöitä ja luomaan niihin omia merkityksiä. Kulttuuri- ja taidekasvatus vahvistaa itseilmaisua ja itsetuntemusta, itsetuntoa ja identiteettiä. Taidekasvatus vahvistaa myös mm. vuorovaikutustaitoja, sitoutumiskykyä ja kykyä kohdata haasteita.

Kunnat ovat kulttuurin ja oppimisen avaintoimijoita. Tärkein taide-, kulttuuri- ja sivistyskasvatusta tarjoava laitos on edelleen suomalainen peruskoulu.

Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Vähävaraisuus ei saa olla este harrastamiselle, ei myöskään kiusaaminen, yksinäisyys, ulkopuolisuus tai kannustuksen puute. Kouluja tulee hyödyntää entistä paremmin myös monipuolisen harrastustoiminnan paikkoina.

Taideaineet kuuluvat jokaisen suomalaisen koulusivistykseen ja taiteen perusopetuksen tulisi olla tasa-arvoisesti kaikkien ulottuvilla. Taideaineiden opetuksen osuutta on karsittu 2000-luvulla. Laadukkaasta taidekasvatuksesta peruskoulussa on jatkossakin pidettävä huolta paitsi panostamalla taideaineiden opettajankoulutukseen ja varaamalla aineille tuntiresursseja lukujärjestyksestä myös sisällyttämällä kulttuurielämyksiä kouluarkeen. Museokäynneillä tulisi olla tilaa koulujen lukujärjestyksissä.

Taito- ja taideaineiden erikoisluokkia (esimerkiksi musiikki-, kuvataide-, ilmaisutaito- ja liikuntaluokat) ei peruskoulussa pidä karsia. Mahdollisimman monelle innokkaalle lapselle ja nuorelle on taattava pääsy taiteen perusopetuksen piiriin.

Yhteyksiä koulun ja kulttuurisektorin välille voi lisätä monilla eri tavoilla. Eri alojen taiteilijat voivat vierailla kouluilla useammin esimerkiksi “kulttuurikummi”- tai “kulttuurilähetti” -toiminnan puitteissa.

Lapsille ja nuorille suunnatun kulttuuritarjonnan pitää olla eettisesti vastuullista ja pedagogisesti korkeatasoista, ja siinä on oltava mukana myös taidekasvatuksellinen aspekti.

Toimenpiteet:

Edistetään harrastustakuun toteutumista. Taataan jokaiselle nuorelle mahdollisuus harrastustoimintaan omalla paikkakunnallaan/lähiseudulla. Taataan lapsille ja nuorille mahdollisuus kokeilla monipuolisesti taiteen, kulttuurin, tieteen, liikunnan ja muiden alojen harrastuksia.
Hyödynnetään kouluja entistä paremmin koulupäivän jälkeisinä harrastuspaikkoina.
Pidetään huoli taiteen perusopetuksen määrästä ja tasosta sekä taito- ja taideaineiden erikoisluokista peruskoulussa.
Tuetaan ja kehitetään uusia tapoja kaikenikäisille osallistua taide- ja kulttuurikasvatuksen ja muun luovan toiminnan piiriin.
Lisätään perusopetuksen ja eri kulttuuritoimijoiden välistä yhteistyötä vierailujen ym. muodossa.

2. Kulttuuri yhteiskunnallisessa päätöksenteossa

Kulttuuripolitiikan alue yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on laaja. Se kattaa muun muassa taiteen tekemisen ja edistämisen, kirjastot, luovan talouden, kulttuuriperinnön, kulttuuriviennin, luovan työn, museot, teatterit, orkesterit sekä monet muut toimialat ja aihepiirit.

Julkisen vallan kulttuuripolitiikkaa toteuttavat valtio ja kunnat sekä maakunnat. Suomen kulttuuripoliittinen hallinto- ja toimintajärjestelmä jakaantuu kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen. Julkisen vallan lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan toimijat ja markkinatoimijat vaikuttavat osaltaan kulttuurin kehitykseen ja kulttuuripolitiikkaan.

Ylintä kulttuuripoliittista lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää kulttuurin rahoituksesta valtion tulo- ja menoarvioiden ja lisätalousarvioiden käsittelyissä. Lisäksi eduskunta käsittelee kulttuuriin liittyvät lait sekä kulttuuri- ja liikuntapoliittiset selonteot.

Kunnat käytännössä hoitavat paikallista kulttuurielämää valtion antaessa siihen valtionosuusjärjestelmän kautta tukea. Tärkein kulttuurikasvatusta hoitava instituutio on peruskoulu. Perusopetuksen järjestäminen on kuntien vastuulla. Maakuntatasolla maakuntien liittojen tehtävänä on maakunnallisen kulttuuritoiminnan, koulutuksen ja kotiseututyön kehittäminen ja koordinointi.

Kulttuurin rahoituksen nykytila

Valtion kulttuurimäärärahat ovat pääosin opetus- ja kulttuuriministeriön käsissä. Taiteen ja kulttuurin osuus vuoden 2020 talousarviossa oli 480 miljoonaa euroa, mutta tätä korotettiin vuoden aikana yli 100 miljoonalla eurolla useammassa lisäbudjeteissa rahapelituottojen romahdettua koronapandemian vuoksi. Aiempina vuosina lähes puolet taiteen ja kulttuurin määrärahoista on rahoitettu rahapelitoiminnan tuotolla.

Valtionosuusjärjestelmällä rahoitetaan museoita, teattereita ja orkestereita. Kirjastojen valtionosuudet ovat valtion talousarviossa valtiovarainministeriön pääluokan peruspalvelujen rahoituksen yhteydessä. Lisäksi myönnetään harkinnanvaraisia valtionavustuksia.

Taiteilija-apurahajärjestelmä koostuu taidetoimikuntien jakamista apurahoista sekä tekijänoikeusjärjestelmän kautta kerättävistä tekijänoikeuskorvauksista. Taidetoimikuntien apurahat ovat osa taiteen ja kulttuurin harkinnanvaraista tukea.

Vuonna 2020 kulttuurin ja taiteen määrärahat jakautuvat seuraavasti:

Valtion virastot 40 051 000 euroa (8,26 %)
Taide- ja kulttuurilaitosten sekä yhteisöjen tilakustannukset ja toimitilainvestoinnit 69 845 000 euroa (14,4 %)
Museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuudet ja -avustukset sekä kirjastojen valtionavustukset 139 084 000 euroa (28,67 %)
Taiteilija-apurahat ja -eläkkeet 35 779 000 euroa (7,38 %)
Kulttuurilaitokset 67 954 000 euroa (14,01 %)
Lainauskorvaukset, yksityisen kopioinnin hyvitys sekä tekijänoikeusjärjestelmän kehittäminen 26 958 000 euroa (5,56 %)
Muu taiteen ja kulttuurin edistäminen sekä kehittäminen 63 109 000 euroa (13,01 %)
Elokuvan, esittävän taiteen, musiikin, kirjallisuuden, visuaalisen taiteen ja rakennustaiteen edistäminen 42 256 000 euroa (8,71 %)

Kuntien rahoitus kulttuurille on myös merkittävää. Keskimäärin Suomen kunnat käyttävät kulttuuripalveluihin 111 euroa asukasta kohti vuodessa, mutta määrärahat vaihtelevat kunnittain suuresti (40-350 euroa per asukas).

Kokonaisuudessaan kuntien kulttuuriin käyttämä summa nousee vajaaseen miljardiin. Kirjastot sekä taide- ja kulttuurilaitokset muodostavat merkittävän osan kulttuuritoiminnan kustannuksista. Kaikki kunnat yhteenlaskettuna kirjastot sekä taide- ja kulttuurilaitokset muodostivat 75 prosenttia kaikista kulttuurimenoista (2016). Kaupunkien kulttuuripoliittiset profiilit vaihtelevat, mikä näkyy siinä, miten kustannukset kohdistuvat kulttuuritoiminnan osa-alueille.

3. Yhteinen kulttuurimme

Kulttuuri liittyy kaikkeen inhimilliseen toimintaan ja kaikkiin yhteiskunnan sektoreihin ja palveluihin. Uudet ideat välittyvät ja leviävät yhteisöissä usein kulttuurin ja taiteen kautta. Kulttuurin avulla vaikutetaan ihmisten ajatteluun ja toimintaan merkittävästi – ja usein varsin huomaamatta.

Parhaimmillaan kulttuuri voi opettaa, kasvattaa, inspiroida ja rohkaista sekä yhdistää ihmisiä yhteiseen toimintaan. Pahimmillaan kulttuuri voi rikkoa ihmisten ja ihmisryhmien välejä. Propaganda, manipulointi ja piilovaikuttaminen ovat kulttuurin väärinkäyttöä. Toisaalta kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kritiikin esittäminen kulttuurin, taiteen ja viihteen keinoin on tärkeä osa taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallista tehtävää. Tässä luvussa tarkastellaan kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä.

Kulttuurimme juuret ja kulttuurihistoria

Kulttuurin historia on pitkä ja laaja. Taide ja viihde on ollut tärkeä osa kulttuuria jo esihistoriallisista ajoista. Ihmisyhteisöt ja sivilisaatiot ovat kautta historian kanavoineet resursseja kulttuurin tuottamiseen yhteisistä varoista. Kulttuurin kirjo on hyvin laaja pienistä arjen tavoista suuriin taideprojekteihin ja viihteestä korkeakulttuuriin ja urheiluun.

Taide on tärkeä kanava ajattelun ja maailmankuvan jäsentämiselle. Tästä seuraa, että taide on usein ideologisesti latautunutta. Ajatus siitä, että olisi olemassa kulttuuria tai taidetta, joka on täysin vapaata tulkinnoista maailmasta ja arvoista, on epärealistinen, eikä ideologioita tule pyrkiä siistimään taiteesta pois. Miltei kaikki kulttuuri väistämättäkin heijastelee jotain maailmankuvaa tai uskomusta.

Suomen kulttuurihistorian ja -perinnön säilyttäminen on erittäin tärkeää. Yhteistä kulttuuriperintöämme ovat esimerkiksi esineet, rakennukset, muokatut ja muovautuneet maisemat, tarinat, laulut ja tavat – monenlaiset aineelliset ja aineettomat resurssit. Kulttuurimme – ajattelumme, yhteiset arvomme, perinteemme, käyttäytymistapamme, samoin kuin monet taiteen merkkiteokset ovat juutalaiskristillisen maailmankuvan muovaamia. Aikojen alusta suomalais-ugrilainen sekä skandinaavinen perinne ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä suomalaisuuteen. Myös kielelliset, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt ovat lyöneet leimansa suomalaiseen kulttuuriin. Näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta Suomella on tänä päivänä ainutlaatuinen, rikas ja vaalimisen arvoinen kulttuuri.

Globalisaation myötä Suomi on yhä voimakkaammin osa eurooppalaista ja globaalia kulttuuriyhteisöä. Suomen paikallinen ja uniikki kulttuurikenttä elää rinta rinnan globaalin taide-, viihde- ja urheilumaailman kanssa. Niin paikallinen kuin globaalikin kulttuurielämä tuottavat hyvinvointia suomalaisen arkeen.

Vuosisatoja säilyneet perinteet, tavat ja taideteokset sitovat meitä aikaisempiin sukupolviin. On tärkeää välittää tuleville polville ymmärrys kulttuurimme ja yhteiskuntamme juurista ja historiasta. Niiden kieltäminen tai perinnön katkaiseminen jättäisivät tulevat sukupolvet irrallisiksi menneisyydestä sekä kykenemättömäksi ymmärtämään ihmisiä muista kulttuureista. Oman kulttuurin, historian ja perinteiden tunteminen on arvokas osa yleissivistystä.

Toimenpiteet:

Säilytetään monipuolinen kulttuurihistorian opetus osana historian ja taideaineiden opetusta.
Pidetään huolta kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten, taideteosten ja monipuolisen kulttuuriperinteemme säilymisestä. Huomioidaan kirkkorakennusten arvo myös osana kulttuuriperintömme.

Kulttuuri ja identiteetti

Oman kulttuurin ja historian tuntemus on pohja muiden kulttuureiden kohtaamiseen ja arvostamiseen.

Kulttuuri yhdistää, mutta myös erottaa kulttuureita toisistaan. Puheella kulttuurieroista viitataan usein arjen tasolla esiintyviin ilmiöihin, kuten kieleen, tapoihin ja uskomuksiin. Sanotaan, että Suomi ei ole enää yhtenäiskulttuuri, mutta aiheellisesti voidaan kysyä, onko esimerkiksi Suomi sitä koskaan ollutkaan. Toinen varsin uusi sana on monikulttuurisuus, joka sekin pakenee tarkkoja määritelmiä. Lopultakin kulttuurien välisten erojen tarkastelu on hyvin monimutkaista, ja kulttuurit ovat myös jatkuvassa murroksessa.

Suomessa on kielellisiä ja alueellisia osa- ja vähemmistökulttuureja. Ne ovat Suomelle voimavara, samoin kuin maahanmuuttajat, jotka tuovat yhteiskuntaan sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Kulttuurinen monimuotoisuus voi olla yhteiskunnalle merkittävä voimavara, mutta liian jyrkät kulttuurierot voivat synnyttää erillisiä alakulttuureita.

Kotouttamisen avulla maahanmuuttajan on voitava oppia tuntemaan suomalaisen yhteiskunnan toimintatapoja, kulttuuria, historiaa ja arvoja. Se edistää sopeutumista elämään yhdessä valtaväestön kanssa. Maahanmuuttajalla on oikeus myös omaan kulttuuriinsa, ja vastaavasti suomalaisilla on oltava mahdollisuus tutustua siihen. Kansainvälinen kulttuurivaihto ja vaihto-opiskelu lisäävät kulttuurien tuntemusta ja ymmärtämistä.

Yhteisen kulttuuriperinnön ja maailmankuvan merkityksen heikkeneminen tuo meidät uuden tilanteen eteen. Kulttuurimme pirstaloituminen voi johtaa jopa heimoutumiseen ja segregaatioon. Alakulttuurien eriytyminen, ”kuplautuminen” ja koko yhteiskunnan sirpaloituminen on myös kulttuurillinen ilmiö ja sen vaikutukset esimerkiksi kansalaisten keskinäiseen luottamukseen ja sitä kautta yhteiskunnan toimivuuteen voivat olla pidemmällä tähtäimellä merkittäviä. Toisaalta kulttuurien kohtaaminen on usein synnyttänyt uutta ja elävää kulttuuria.

Kulttuuri tarvitseekin jotain yhdistävää ja yhteinen kulttuurielämä ja taide voi olla tässä avuksi. Taide on ennenkin yhdistänyt hajanaista kansaa (Aleksis Kivi, Topelius, Runeberg, Lönnrot, Väinö Linna, Sibelius jne.)

Perinteisten vähemmistökulttuurien asema

Saamelaiset, romanit, tataarit, suomenjuutalaiset, inkerinsuomalaiset ja suomenruotsalainen vähemmistö ovat perinteisiä ja pitkän historian omaavia vähemmistökulttuureita, joiden säilyminen ja kehittyminen on turvattava. Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa.

Suomalaisen kulttuurin perustana on kahden kansalliskielen ja niille rakentuvan taide- ja kulttuuritoiminnan kokonaisuus. Suomenruotsalaisuudelle ruotsin kieli on yhdistävä voima ja sillä on merkittävä rooli sillanrakentajana suomalaisen ja muun pohjoismaisen kulttuurin välillä.

Toimenpiteet:

Huomioidaan kieli- ja kulttuurivähemmistöt kulttuurin julkisessa rahoituksessa. Etenkin YLE:llä on vastuu tuottaa ajankohtaista ja laadukasta kulttuurisisältöä myös suomalaisilla vähemmistökielillä.
Pidetään huolta sekä vähemmistökulttuurien kansanperinteen tallentamisesta että perinteiden elinvoimaisuudesta tulevaisuudessakin.
Turvataan myös vähemmistökulttuureita edustavien taiteilijoiden edellytykset taiteen tekemiseen Suomessa.

Nuorena Taija on aktiivinen teiniurheilija. Musiikkiharrastus on jäänyt vähemmälle. Taija fanittaa ja kuuntelee rokkia – niin ja poppia ja r’n’b:tä ja räppiä ja teknoa ja… mieltymykset vaihtuu. Kaverien kanssa puhutaan leffoista, tubettajista ja bändeistä sekä yhteiskunnallisista asioista. Niin ja pojistakin joskus. 😉 Kulttuuri koskettaa ja auttaa hahmottamaan elämän isoja kysymyksiä.

Sanan- ja ilmaisunvapaus

Taiteen vapaus kulkee käsi kädessä sanan- ja ilmaisunvapauden kanssa. Laaja sananvapaus on myös edellytys vapaalle taidekentälle. Lähtökohtaisesti julkisen vallan ei kuulu puuttua taiteen sisältöihin. Kuten laajemmin yhteiskunnassa, liittyy myös taiteeseen ja kulttuuriin subjektiivisia mielipiteitä ja makuseikkoja. Taide saa herättää tunteita, eikä kaikesta voi pitää.

Ajatuksen-, sanan-, ilmaisun- ja uskonnonvapaus ovat demokratian kulmakiviä. Oikeus ilmaista esimerkiksi poliittinen mielipide, vakaumus ja siihen pohjautuvia näkemyksiä julkisesti ovat osa näitä vapauksia. Nämä vapaudet meille takaavat Suomen perustuslaki sekä lukuisat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja julistukset, kuten YK:n ihmisoikeusjulistus, Euroopan unionin perusoikeuskirja ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Monet näistä saivat syntynsä toisen maailmansodan jälkeen, jolloin sotaa edelsi sananvapauden kaventaminen totalitaarisissa maissa.

Sananvapauteen kuuluu oikeusperiaatteena myös yhteiskunnallisen keskustelun vahvennettu suoja. Yhteiskunnallisesti merkittävää keskustelua voidaan demokraattisessa yhteiskunnassa rajoittaa vain välttämättömistä syistä. Rajoitusten tulee olla sellaisia, jotka ovat välttämättömiä toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi tai valtion turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai moraalin suojelemiseksi. Sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, mutta rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä. Perustuslaissa on erikseen korostettu lisärajoitusten perusteina tiettyjä seikkoja, kuten lastensuojelua.

Toimenpide:

Taataan laajan sanan-, ilmaisun- ja uskonnonvapauden toteutuminen yhteiskunnassa.

Taiteen ja kulttuurin vastuu ja etiikka

Sananvapauden kanssa ristiriidassa ei ole se tosiasia, että jokaiseen päätökseen julkisista kulttuurimäärärahoista liittyy lopulta myös arvo- ja maailmankuvalähtökohtia sekä kysymyksiä, jotka edellyttävät eettistä harkintaa. Koska taiteella ja kulttuurilla on ihmiseen merkittävä voima, on kulttuurin tuottaminen ja levittäminen mediassa ja julkisissa tapahtumissa vastuullinen tehtävä. Tämän vuoksi huomiota on kiinnitettävä erityisesti tarjontaan, joka on kohdistettu lapsille ja nuorille tai on helposti lasten ja nuorten saatavilla (esimerkiksi Yleisradion tarjonta).

Julkisen palvelun tuottama ja tarjoama kulttuuri on myös viesti maailmalle siitä, millaisia arvoja Suomi ja suomalaisuus edustaa.

Toimenpiteet:

Lisätään lapsivaikutusten arviointi osaksi merkittävämpiä kulttuurimäärärahapäätöksiä, erityisesti maksutta julkisesti tarjolla olevaa sisältöä (kuten Yleisradion ohjelmatarjontaa).

Yleisradion tehtävä

Yleisradion viestinnän puolueettomuus ja sen ajoittainen käyttäminen erilaisten poliittisten agendojen edistämiseen on herättänyt keskustelua vuosikymmenten ajan. Kiistatta Yleisradio käyttää suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää valtaa. Sen tuottaman ohjelmatarjonnan ja niiden sisältöjen puolueettomuutta on aika ajoin kyseenalaistettu. Julkisen palvelun tuottama tiedonvälitys ja kulttuuritarjonta väistämättä heijastavat paitsi vallitsevia yleisiä arvoja ja virtauksia myös toimivan johdon ja toimittajien maailmankuvaa.

YLEn toiminnasta säädetään laissa Yleisradio Oy:stä. Laki muun muassa määrittelee hallintoneuvoston ja hallituksen tehtävät sekä YLE:n julkisen palvelun tehtävät.

Julkisilla verovaroilla tuotetun ohjelman tulee olla sisällöltään sellaista, että se palvelee kaikkia suomalaisia ja on pääsääntöisesti sopivaa kaikenikäisille. Julkisin varoin ei ole tarpeen tuottaa, ostaa ja näyttää esimerkiksi raakaa väkivaltaa ja pornoa sisältävää ohjelmatarjontaa. Lapsia ja nuoria tulee varjella heidän kehitykselleen sopimattomalta ohjelmatarjonnalta.

Digitaalinen kulttuuri ja ruutuaika

Suomalaiset viettävät maailman eniten aikaa älypuhelinten ja tablettien parissa. Myös kulttuurin kuluttaminen digitaalisesti on lisääntynyt entisestään. Suomalaisten ruutuaika on korkea kaikissa ikäluokissa. Useimmat lapset ja nuoret kasvavat näyttöjen ääressä.

Ruutuaika vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, mutta kaikkia vaikutuksia ei vielä edes tunneta. Siitä, kuinka paljon ruutuaikaa on haitaksi tai mitä pitkän aikavälin fyysisiä ja psykologisia vaikutuksia runsaalla ruutuajalla on, ei ole toistaiseksi paljoa tutkimusnäyttöä.

Kotimaisissa tutkimuksissa on havaittu, että lapsuuden runsas ruutuaika erityisesti viikonloppuisin on yhteydessä korkeampaan painoindeksiin (BMI) nuoruusiässä. Runsas ruutuaika voi myös passivoida ja vähentää todellisia kohtaamisia ihmisten välillä sekä sitä kautta lisätä yksinäisyyttä. Suomessa aikuisten keskimääräinen päivittäinen ruutuaika on noin 10 tuntia. Nuorten ja aikuisten ruutuajan arvioidaan olevan suunnilleen samoissa lukemissa.

Perusopetuksen on tarjottava kasvavalle nuorelle medialukutaitoa ja älylaitteiden käytön perusvalmiudet. Kuitenkin opetuksen painopisteen on oltava muussa kuin digilaitteiden hyödyntämisessä.

Toimenpiteet:

Rajataan älylaitteiden ohjaamatonta käyttöä päiväkodeissa ja peruskouluissa opetuksen aikana.
Lisätään medialukutaidon opetusta peruskoulussa.

Työssäkäyvän lapsiperheen äidin päivittäinen hetki kulttuurin parissa on, kun Taija kuuntelee työmatkalla suosikkilevyjään. Niin ja kerran kuussa pääsee leffaan puolison kanssa – tai pääsisipä edes niin usein. Työikäinen on kulttuurin kuluttaja. ”Kun oikein ottaa pannuun, kuuntelen heviä.” Taijan mies on töissä liike-elämässä ja katsoo kulttuureita myös kaupan näkökulmasta. Suomalaisella kulttuurilla on nyt vientiä.
Illat ja viikonloputkin menevät taas kulttuurin parissa, mutta tällä kertaa huoltojoukoissa. Taija ja miehensä kuljettavat lapsiaan urheilu- ja kulttuuriharrastuksiin. Perheen kehitysvammainen poika soittaa bändissä paikallisessa musiikkiopistossa. Hommaa riittää.

Suomalaista kulttuurin kärkiosaamista

Rajanveto korkea- ja populaarikulttuurin sekä viihteen välillä on vaikeaa eikä edes tarpeellista. Moni nykyinen niin sanotuksi korkeakulttuuriksi mielletty taiteenlaji, kuten ooppera, on alun perin ollut laajan kansanosan viihdettä.

Eräs määritelmä populaari- ja korkeakulttuurin välille liittyy kulttuuriin kaupallisuuteen. Viihdeteollisuuden tuottama kulttuuri olisi tällöin populaarikulttuuria. Nykyään myös perinteisemmät korkeakulttuuri-instituutiot tuottavat viihteellisempää sisältöä yleisöä houkutellakseen. Myös viihdeteollisuuden tuottama tai kustantama kulttuuri voi olla suurella ammattitaidolla tehtyä.

Suurin osa kulttuurin ja taiteen sekä viihteen kuluttamisesta tapahtuu hyvin arkisissa tilanteissa, joihin ei liity taloudellista korvausta.

Suomi on jo pitkään puskenut maailmalle taiteen ja urheilun huippuosaajia. Suomalaisilla on myös tulevaisuudessa oltava edellytykset menestyä maailmalla taiteen ja urheilun piirissä. Näkyvät suomalaiset huippuosaajat inspiroivat ja innostavat suomalaisia tekemään taidetta ja urheilemaan aina ruohonjuuritasolle asti.

Toimenpiteet:

Ei rakenneta turhia byrokraattisia raja-aitoja viihteen ja taiteen kenttien välille.
Pidetään huolta laadukkaasta taidekoulutuksesta taiteen perusopetuksesta aina yliopistojen taiteilijakoulutukseen asti ja vaalitaan huippuvalmennusta urheilun saralla.

Liikettä niveliin – hyvinvointia jokaiselle!

Liikunta on Suomen suurin vapaan kansalaistoiminnan muoto. Suomessa on noin 10 000 urheiluseuraa, joiden toiminnassa on mukana noin 1,2 miljoonaa ihmistä. Erityisen hyvä tavoittavuus on lasten ja nuorten osalta. Noin 60 prosenttia 9-15 -vuotiaista suomalaislapsista on mukana seuratoiminnassa.

Toisaalta elintapamme ovat muuttuneet yhä vähemmän liikunnallisiksi, mikä aiheuttaa sairauksia ja pahoinvointia. UKK-instituutti on arvioinut vähäisen liikunnan hinnaksi yhteiskunnalle 3-7,5 miljardia vuodessa. Lasten ja nuorten saaminen liikuntaharrastusten pariin auttaa liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa.

Urheilun ja liikunnan merkitys ihmiselle ja koko yhteiskunnalle on hyvin suuri. Kaikenikäisten liikkuvan elämäntavan edistäminen samoin kuin seuratoiminnan vahvistaminen ovat liikuntapolitiikan keskiössä.

Kuntapolitiikassa tuetaan ilmaisten ja helposti saavutettavien liikuntamahdollisuuksien rakentamista. Esimerkiksi frisbee-golf radat, ilmaiset luisteluvuorot halleissa tai skeittipuistot ovat helppoja ja toimivia tapoja lisätä lasten ja nuorten liikkumista. On tärkeää huolehtia myös ikäihmisten liikkumisen mahdollisuuksista lisäämällä virkistysreiteille levähdyspaikkoja ja luomalla helposti saavutettavia, toimivia ulkoliikuntapaikkoja lähelle.

Huippu-urheilu tuottaa elämyksiä, viihdettä ja yhteenkuuluvuutta sekä innostavia esikuvia nuorille. Suurin osa arvostaa ja odottaa suomalaisten kansainvälistä urheilumenestystä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa liikuntapolitiikan yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä sekä liikunnan yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa. Liikunnan aluehallinnon tehtävistä vastaavat lain mukaan aluehallintovirastot. Liikuntalain mukaan valtion tulee liikuntatehtäviään hoitaessaan olla tarpeen mukaan yhteistyössä kuntien, kansalaisjärjestöjen ja muiden liikunta-alan toimijoiden kanssa.

Toimenpiteet:

Edistetään liikunnan terveyttä ja hyvinvointia sekä ennaltaehkäisevää vaikutusta yhteiskunnassa. Mahdollistetaan liikunnallinen elämäntapa yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa, huomioiden esim. kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ja lähiliikuntapaikkojen sijoittaminen.
Tuetaan vammaisten ja ikäihmisten mahdollisuutta liikuntaan huolehtimalla mm. esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Kuntien vammais- ja vanhusneuvostoille omat liikuntaselvitykset.
Perustetaan kuntiin välinelainaamoja yhteistyössä liikunta- ja urheiluseurojen kanssa. Huolehditaan liikuntapaikkojen kunnossapito- ja korjausrakentamisesta, ja mahdollistetaan erilaisia rahoitusmalleja liikuntapaikkarakentamisessa.
Turvataan seurojen ja järjestöjen avustustaso sekä valtakunnallisella, että myös kunta- ja aluetasolla.
Huolehditaan Olympiarahaston toiminnan tukemisesta.
Täsmennetään hupenevien veikkausvoittovarojen käyttöä siirtämällä veikkausvoittovaroin rahoitettuja, mutta sinne kuulumattomia toimintoja oikeille budjettimomenteille. Huolehditaan veikkausvoittovarojen vähenemisen kompensointi tarpeelliselta osin valtion budjetista.
Laajennetaan liikunta- ja kulttuurisetelien sekä lääkärin määräämien liikuntareseptien käyttöä.

Rakennettu ympäristö, kaupungit ja kulttuuri

Rakennettu ympäristö – arkkitehtuuri, kaavoitus ja suunnittelu – vaikuttaa varsinkin kaupunkialueiden viihtyisyyteen huomattavasti. Julkinen mukaan lukien seurakunnallinen rakentaminen on merkittävässä asemassa, kun luodaan laadukkaita, ihmisen mittakaavaa ja arvoa tukevia ympäristöjä ja tiloja. Asuinalueiden kaavasuunnittelu kulkureitteineen, viheralueineen, rakentamismääräyksineen on osa laadukasta elinympäristöä, jota luodaan arkkitehtien osaamisen kautta.

Kaupunkien välisessä globaalissa kilpailussa on havaittu, että ympäristö- ja esittävään taiteeseen investoineet kaupunkikeskukset pärjäävät muita paremmin ja ovat innovatiivisempia.

4. Kulttuuri ja luova talous

Kulttuurilla on itseisarvoa, mutta myös monenlaista välineellistä arvoa ja taloudellisesti mitattavaa hyötyä.

Kulttuurin rooli luovassa taloudessa on keskeinen. Taide inspiroi, haastaa ja voimaannuttaa. Talous ei toimi ilman kulttuuria. Luova talous kattaa mainostamisen, arkkitehtuurin, taide- ja antiikkimarkkinat, käsityön, designin ja muodin, peliteollisuuden, musiikin, esittävät taiteet, kirjojen julkaisemisen, television ja radion. Kulttuuripolitiikka voi edistää taloutta muun muassa mahdollistamalla ja tukemalla kulttuuriteollisuutta. Valtiovalta voi tukea toimialojen välisiä yhteyksiä, jotta luovuus löytää markkinoita ja työllistää enemmän suomalaisia.

Kulttuuri on kansantalouden kannalta merkittävä ala. Viimeisen kymmenen vuoden perspektiivillä kulttuurin merkitys työllistäjänä ja kulttuurin osuus kulutusmenoista, samoin kuin osuus viennistä on laskenut hieman. Kulttuurin osuus BKT:sta on reilu 3 %. Kulttuuriammateissa työskentelevien osuus vuonna 2020 oli Kulta ry:n mukaan 4,9 % kaikista työllisistä.

Kulttuuria tuodaan ja viedään. Kulttuurikohteet houkuttelevat Suomeen matkailijoita. Kaikkia kulttuuriviennin positiivisia merkityksiä taloudelle ei voi mitata suoraan. Suomalaisten kulttuurituotteiden vientimahdollisuuksiin on kiinnitettävä huomiota ja tuettava kulttuurivientiä osana muun muassa Business Finlandin toimintaa.

Maakunnissa järjestettävät kulttuuritapahtumat ovat merkittäviä paitsi taloudellisesti, myös tunnettuuden kannalta sekä paikallisen yhteisöllisyyden luojana. Vilkas kulttuurielämä tukee tavoitetta pitää koko Suomi asuttuna. Taidemuseoissa, gallerioissa ja kuvataidetapahtumissa vieraili vuonna 2018 yli 4,6 miljoonaa kävijää.

Vaikka kulttuurin osuus kansantaloudesta on ollut laskeva, on sillä edelleen suuri merkitys. Aineettomien kulutustuotteiden kysynnän kasvaessa kulttuurielämysten kulutuksen on arvioitu lisääntyvän merkittävästi. Kulttuuritarjontaa on paljon saatavilla myös maksutta tai hyvin edullisesti netin kautta ja julkisen palvelun tuotteena; siksi kulttuurin kuluttamista on vaikea mitata.

Kaikkea kulttuurin merkitystä taloudelle ei voi mitata. Kulttuuri, mukaan lukien viihde on välttämätöntä vastapainoa työlle ja ylläpitää siten työkykyä. Kulttuuri- ja taidekasvatus luo perustan luovuudelle ja sitä kautta esimerkiksi innovaatioille. Erilaisissa poikkeustilanteissa kulttuurin merkitys yhteiskunnalle ja yksilöille korostuu.

Kulttuurin kuluttaminen ja tuottaminen muuttuu

Sosiaalinen media ja tietoverkot ovat merkittävästi muuttaneet kulttuurin kuluttamista ja tuottamista. Viihde- ja kulttuuritarjontaa, kuten musiikkia, elokuvia, TV-sarjoja, pelejä samoin kuin luentoja, kirjoja ja muuta sivistystä on digitalisaation myötä lähes rajattomasti jokaisen saatavilla missä tahansa ja mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Toisaalta tekoäly (algoritmit) valikoi kulttuuria kuluttajan puolesta, jolloin kulttuurikokemukset voivat yksipuolistua ja kaventua myötä. Tekoäly kerää myös informaatiota kuuntelijoiden mielihaluista ja hittibiisien koostumuksesta, mikä vaikuttaa entistä enemmän musiikin tekemiseen. Onko tekoäly seuraava tunnettu biisinikkari ja haluammeko sen olevan?

Kulttuurin ja taiteen tuottaminen on monilta osin helpottunut ja “demokratisoitunut”. Esimerkiksi musiikin ja elävän kuvan tuottamiseen tarvittavat laitteet ovat tulleet hinnaltaan lähes jokaisen ulottuville. Sosiaalinen media tarjoaa julkaisukanavan kenen tahansa tuottamille kulttuurituotteille. Kulutuksen määrällä (ajalla) mitattuna suurin osa kaikesta kulutetusta kulttuurista lienee kuitenkin edelleen joko kaupallisesti tuotettua tai kansallisten toimijoiden, kuten yleisradioyhtiöiden, teattereiden tai yhteisin varoin tuettujen orkestereiden, tuottamaa.

Rajat yhteisesti omistetun, kaupallisen tai kansalaislähtöisen kulttuurin välillä ei kuitenkaan ole tiukkoja, vaan kulttuurituotteet voivat olla yhtä aikaa esimerkiksi samanaikaisesti osin mainos- tai sponsorirahoitettua ja osin omaehtoista toimintaa (esimerkiksi vloggaus).

Kaupallisen kulttuurituotannon ja -myynnin kenttä on muuttunut voimakkaasti etenkin musiikin osalta. Suomessa kolme monikansallista levy-yhtiötä on suoratoiston aikana kasvattanut osuutensa äänitemarkkinoista yli 90 prosenttiin ja keskisarjan yhtiöt ovat joutuneet sivuun. Digitalisoitumisen myötä itsenäisten ja pienten toimijoiden tulonmuodostus on heikentynyt. Kotimaan markkinoiden lisäksi tarvitaan tukea osaamisen hyödyntämiseksi ja laajentamiseksi kansainvälisesti. Etäyhteistyön kasvattamiseen tarvitaan kehittämis- ja markkinointitukea.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen taiteen ja kulttuurin barometrin (2018) mukaan kansainvälinen liikkuvuus on usealle taiteentekijälle luonnollinen osa taiteellista toimintaa. Taiteilijaresidenssit ja suorat matka-apurahat koetaan tärkeäksi ja tukien jakamiseen toivotaan joustavuutta.

Eläkeiässä Taija on ystäviensä ja miehensä kanssa aktiivinen kulttuurin kuluttaja: joka viikkoon kuuluu käynti taidenäyttelyssä, museossa, konsertissa tai teatterissa. Lähikirjaston valikoima on kohta luettu läpi. Taijasta on tullut uudelleen myös kulttuurin tuottaja. Kuoro on mukavaa yhteisöllistä toimintaa ja pitää muistia ja terveyttä yllä. Ja viulukin on kaivettu kaapista – 40 vuoden tauon jälkeen. Taijaa mietityttää monien ihmisten näköalattomuus… ”Kulttuuria on kaikkialla – eikä moni juttu maksa mitään. Olen kiitollinen, kun olen saanut rikkaan elämän. ”

Kulttuurin ja taiteen rahoitus

Kulttuuria syntyy sekä ihmisten ja kansalaisyhteiskunnan, kuten yhdistysten ja seurakuntien, omaehtoisena toimintana, kaupallisena toimintana että yhteiskunnan tai yleishyödyllisten säätiöiden rahoittamana ja tukemana toimintana. Nämä eivät ole keskenään ristiriidassa, eivätkä sulje toisiaan pois. On mahdollista, että markkinalogiikalla tuotettu ja myyty kulttuuri, taide ja viihde poikkeaa sisällöltään ja merkityksiltään tai eettisiltä arvoiltaan julkisin varoin tuotetusta, mutta väistämättä näin ei ole.

Osa kulttuurituotannosta perustuu julkiseen rahoitukseen ja/tai sitä tarjotaan julkisena palveluna (kts. osio 2). Taiteen ja kulttuurin rahoituksella tuetaan luovaa työtä ja tuotantoa sekä taiteen ja kulttuurin tasa-arvoista saatavuutta. Julkisen talouden heiketessä myös kulttuurin määrärahat voivat laskea. Kriisiajat väistämättä heijastuvat myös kulttuurin rahoitukseen sekä kulutukseen. Kotimaisen kulttuurin kysyntä oli kasvussa jo ennen koronapandemiaa. Yksityinen kysyntä voi kompensoida julkisen rahoituksen heikkenemistä.

Tiettyjä korkeakulttuurin muotoja (ooppera, sinfoniaorkesterit, teatteri, suuremmat elokuvatuotannot) tuskin olisi olemassa nykyisessä laajuudessaan ilman yhteiskunnan merkittävää panosta. Samoin liikunta ja huippu-urheilu saattaisivat olla hyvin erilaista ilman yhteiskunnan tukea. Näiden merkitys on nähtävä kansallisessa kontekstissa.

Toinen puoli kulttuurista ja taiteesta syntyy kansalaisyhteiskunnan ja yksittäisten ihmisten oma-aloitteisen luovan toiminnan tuloksena, eikä vaadi juurikaan taloudellisia panoksia julkisista varoista. Suomi on täynnä harrastustoimintaa, seuroja, kerhoja, kuoroja, bändejä ja moninaista taiteen tekemistä, joiden syntymistä yhteiskunta voi kyllä mahdollistaa hyvin pienin panoksin, esim. tarjoamalla tiloja toimintaan. Esimerkiksi nykyaikaiset kirjastot ovat monenlaisen kulttuurin luomisen ja kuluttamisen maksuttomia tiloja.

Toimenpiteet:

Huomioidaan kulttuurimäärärahoissa kansalaisyhteiskunnan kulttuuritoiminta paremmin esim. mahdollistamalla tehokkaammin erilaisten julkisten tilojen käyttö kulttuuritoimintaan.
Taataan kansalaisopistojen ym. rahoitus kuntien rahoitustilanteen puitteissa.
Puolustetaan lähikirjastoja ja harvaan asuttujen seutujen liikkuvia kirjastopalveluita.
Kehitetään kirjastoja ja muita julkisia tiloja monipuolisen kulttuuritoiminnan näkökulmasta.
Luodaan taiteilijoille yhteisöllisiä työtiloja.
Kiinnitetään huomiota julkisin varoin tuotetun kulttuurin ja viihteen eettiseen vastuullisuuteen rahoituspäätöksissä, ml. lapsivaikutusten arviointi.
Uudistetaan valtionosuusjärjestelmää siten, että uusien ja pienempien toimijoiden on helpompi päästä valtionosuuksien piiriin, kuitenkaan vaarantamatta merkittävien kulttuuri-instituutioiden toimintaa.
Tuemme prosenttiperiaatetta kulttuurin tukemiseen kunnan taloustilanteen salliessa.
Kompensoidaan veikkausvoittovarojen väheneminen kulttuurin ja liikunnan ydintehtävien osalta valtion budjettirahoista jatkossakin.

Kulttuuria koko maassa

Kysymykseen taloudesta liittyy myös kysymys kulttuurin alueellisesta saavutettavuudesta. Television, radion ja internetin kautta julkisin varoin tuotettu kulttuuritarjonta on maksutta saatavilla koko maassa, mutta muiden kulttuuripalveluiden sijoittuminen on väistämättä myös aluepoliittinen kysymys. Käytännössä kulttuuritarjonnassa on katvealueita. Kristillisdemokraatit haluavat nähdä koko Suomen elinvoimaisena ja tähän kuuluu myös paikallisten kulttuuritapahtumien ja kulttuuri-instituutioiden tukeminen myös muualla kuin kasvukeskuksissa.

Kirjastojen internet-aineistojen (e-kirjat, elokuvat ym.) saatavuudessa on isoja alueellisia eroja. Internet-aineistojen käyttöoikeudet ja lainausmahdollisuudet kirjastojen kautta voisivat olla yhdenmukaiset koko valtakunnan alueella. Panostamme laadukkaisiin kirjastopalveluihin ja erityisesti kirjastojen e-kirjapalveluihin, joita haluamme olevan tarjolla laajasti ja yhteistyössä eri kuntien kesken. E-kirjapalveluiden pitää olla helppokäyttöisiä ja saavutettavia kaikille asiakasryhmille.

Veikkaus ja rahapelitoiminta kulttuurin rahoittajana

Veikkaus on ollut merkittävä urheilu- ja liikuntatoiminnan sekä taiteen ja tieteen rahoittaja. Alun perin Veikkaus perustettiin urheilu- ja liikuntajärjestöjen toimesta rahoittamaan kotimaista urheilua ja liikuntatointa, mutta vuosien varrella avustuskohteet ovat laajentuneet kattamaan myös kulttuurin sekä monien sosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä nuorisotyön toimintaa. Kulttuurin ja taiteen osuus Veikkauksen yli miljardin euron tuotoista vuonna 2019 oli 246 miljoonaa euroa ja liikunnan osuus 155 miljoonaa euroa.

Veikkauksen tuottojen arvioidaan tulevaisuudessa laskevan pysyvästi, kun rahapelitoiminnan haittoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja tunnistautuminen rahapeliautomaatteihin tulee pakolliseksi. Koronapandemia on myös osoittanut, miten riippuvainen rahapelien tuotto on ympäri maata sijoitetuista pelikoneista. Niiden sulkeminen aiheutti merkittävän loven rahapelien tuottoihin, ja tätä on paikattu valtion budjetista. Myös ulkomaisten pelisivustojen kasvava suosio syö Veikkauksen tuottoja. Mikäli taiteen ja kulttuurin sekä liikunnan rahoitusosuus aiotaan pitää nykytasossa, täytyy sitä tulevaisuudessa kattaa suuremmassa määrin budjettivaroin.

Peliriippuvuus on vakava ongelma, jonka ehkäiseminen ei onnistu kieltämällä pelaaminen Suomessa. Tavoitteenamme on ohjata kiellettyjä pelejä pelaavia luvallisen ja säännellyn toiminnan piiriin. Siksi monopolin säilyttäminen on välttämätöntä. Yhden yhtiön mallilla vastaamme parhaiten muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin ja kykenemme vastuullisen rahapelitoiminnan kehittämiseen. Peliriippuvuuden hoitoon on osoitettava riittävät resurssit.

Rahapelien tuotto pitää jatkossakin käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja muutokset pitää toteuttaa turvaten edunsaajien nykyisen aseman.

Toimenpiteet:

Säilytetään kotimainen rahapelimonopoli. Estetään suomalaisen rahapelaamisen valuminen toimiluvattomiin peliyhtiöihin.
Lisätään tarpeen mukaisesti kulttuurin ja liikunnan osuutta valtion budjetissa veikkaustuottojen laskiessa.
Panostetaan pelihaittojen ehkäisyyn ja peliriippuvuuden hoitoon.

Kulttuuri työnä ja taiteilijan asema

Kulttuuriammateissa ja kulttuuritoimialoilla työskentelevien määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Kulttuuriammateissa pysyvät työsuhteet ovat harvinaisempia kuin useimmilla muilla aloilla: projektiluontoiset työsuhteet ja osa-aika työ on yleistä. Moni työskentelee pää- tai sivutoimisesti freelancerina, yrittäjänä tai kevytyrittäjänä.

Freelancer putoaa nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä usein yrittäjän ja työntekijän välimaastoon ja saattaa siksi menettää oikeutensa sosiaaliturvaan. KD:n mallin mukainen yrittäjän sosiaaliturva nostaisi lukuisat freelancerit sosiaaliturvaloukusta ja tekisi myös taiteilijan itsensä työllistämisestä houkuttelevampaa. Viron mallin mukainen, julkisen sektorin palveluna tarjottava yrittäjätili helpottaisi satunnaisten työkeikkojen vastaanottamista.

Suomalaiset kulttuurin tekijät ovat pääosin korkeasti koulutettuja. Luovien alojen ammattilaisten monipuolista osaamista ei aina tunnisteta, kun esimerkiksi työvoimapalveluissa ihmisiä sektoroidaan ammattiryhmiin. Työelämä on kuitenkin murroksessa ja monenlaisilla työpaikoilla tarvitaan myös luovaa osaamista.

Taiteilijan ja luovan työn ammattilaisen tuloista merkittävä osa voi koostua tekijänoikeuskorvauksista. Pitämällä huolta vahvasta immateriaalioikeuksien suojasta myös taidekentän digitalisoituessa turvataan taiteilijoille puitteet luoda ja innovoida myös tulevaisuudessa.

Tekijänoikeuskorvauksia säätelee tulevaisuudessa EU:n tekijänoikeusdirektiivi (DSM), jonka tulee olla sovellettuna jäsenmaissa 2021 aikana. Direktiivin pyrkimyksenä on turvata tekijänoikeudet ilmaisunvapautta tai muita perusoikeuksia rajoittamatta digitalisoituvassa toimintaympäristössä.

Esiintyvien taiteilijoiden tulonmuodostus on digitalisoitumisen takia huonontunut. Fyysisten äänitteiden myynnin arvo on laskussa ja äänitemyynnin kokonaismarkkinoiden (2018) arvosta 86 prosenttia tuleekin jo suoratoistopalveluiden kautta. Suomen musiikkialan kokonaisarvo vuonna 2018 oli 945 miljoonaa euroa. Elävä musiikki muodosti puolet alan arvosta.

Esiintyminen on aiempaa tärkeämpi osa taiteilijan toimeentuloa. Luovan työn tekijä tarvitsee palkkansa, elävää kulttuuria pitää tukea. Kun pandemiatilanteessa esiintymisiä rajoitettiin tai kiellettiin, menettivät lukuisat kulttuurin tuottajat pääosan perustoimeentulostaan. Kompensointi on osunut vain osittain oikeaan kohteeseen. Onkin tärkeää pohtia, miten yhteiskunnan vastaavat rajoituspäätökset kompensoidaan tulevaisuudessa paremmin.

Musiikin ja elokuvien osalta kopioinnin aiheuttama tulonmenetys kulttuurin tarjoajille (tuotekauppa ja suoratoistopalvelut) on laskettu kymmenissä miljoonissa euroissa vuosittain ja sisällöntuottajien menetys arvioitu 17 miljoonaksi euroksi (v. 2017).

Kuvataiteilijoiden toimeentuloon toisi varmuutta jo pilottiasteella oleva näyttelypalkkiomalli, jossa taiteilija saa työkorvausta näyttelyn rakentamisesta.

Toimenpiteet:

Otetaan käyttöön KD:n Kannustava perusturva, joka poistaa itsensä työllistämisen kannustinloukut. Kannustava perusturva -mallissa yrittäjä ei menetä oikeuttaan sosiaaliturvaan, ja siirtyminen toimeentulomuotojen välillä on joustavaa.
Turvataan kevytyrittämisen puitteet lainsäädännössä ja otetaan käyttöön Viron mallin mukainen yrittäjätili.
Turvataan luovan työn ammattilaisen puitteet luoda myös digitalisoituvassa maailmassa pitämällä tekijänoikeuslainsäädäntö ajan tasalla.
Tehdään tasokorotus valtion taitelija-apurahaan ja lisätään apurahojen määrää taloustilanteen salliessa.
Otetaan näyttelypalkkiomalli käyttöön kuvataiteilijoiden osalta.
Pidetään huolta sekä ammatti- että harrastajataiteilijoille riittävistä työskentely- ja näyttelytiloista kuntatasolla.
Tunnistetaan kulttuurisektorin toimijoiden osaaminen myös muilla sektoreilla työelämän murroksen keskellä.

Ikääntyneelle TV:n hartausohjelmat ovat tärkeitä, samoin kuin paikallisen näytelmäkerhon vierailu palvelutalolla. Voi kun kävisivät useammin – tai kun jaksaisi mennä edes taidenäyttelyyn, mutta lonkka ei nyt kestä. Taija on jo pyytänyt lapsuudenystävänsä poikaa, josta tuli jazzmuusikko soittamaan aikanaan hautajaisissaan. ”Saavatpa kunnon bileet.”

Kristillisdemokraattien kulttuuripoliittista ohjelmaa on valmisteltu puolueen kulttuuripoliittisessa ohjelmatyöryhmässä ja KD eduskuntaryhmässä, joka hyväksyi ohjelman 4.2.2021.