Yhteiskunnan rakenteiden ja päätöksenteon tulisi huomioida laajakatseisesti myös ihmisten väliset suhteet ja mahdollisuudet kohtaamiseen. KD:n yksinasuvien ja yksinäisten haasteisiin keskittyvässä päivitetyssä politiikkaohjelmassa linjataan muun muassa, että suhdevaikutusten arviointi pitäisi olla mukana näkökulmana kaikessa päätöksenteossa.

Nakertamalla koko yhteiskunnan yhteistä viikkorytmiä vähennetään perheiden mahdollisuuksia olla yhtä aikaa koolla ja ihmisten mahdollisuuksia kohdata toisiaan. Työelämän sirpaloituminen taas vähentää mahdollisuuksia ystävyyssuhteiden syntymiseen työpaikoilla. Tämä on merkittävä negatiivinen tekijä, jonka vaikutusta ei ole juuri arvioitu.

Yksinäisyyden juuret ovat usein lapsuudessa, joten panostaminen varhaisvuosiin on tärkeää. Kouluissa tulisi OAJ:n suosituksen mukaisesti pyrkiä lisäämään oman ryhmän tuntien osuutta.

Yksinasuvat ja perheettömät kokevat usein jäävänsä ulkopuolisiksi esimerkiksi julkisia palveluita suunniteltaessa. KD esittää muun muassa työasuntovähennyksen ja kotitalousvähennyksen laajentamista koskemaan myös yksinasuvia yhdenvertaisesti parisuhteessa elävien kanssa. 1,2 miljoonaa yksinasuvaa tulisi huomioida päätöksenteossa omana ryhmänään, sillä he ovat myös yliedustettuina esim. toimeentulotuen ja asumistuen saajien joukossa.

Kristillisdemokraateille tärkeän lähivastuuperiaatteen mukaisesti demokratian ja osallistumisen rakentaminen tulisi aloittaa mahdollisimman läheltä jokaista ihmistä, eli kaupunginosa- ja kylätasolta. Esim. kaupunginosatason osallistava budjetointi on toimintamalli, jota kannattaisi kehittää edelleen.

KD ehdottaa ohjelmassaan myös, että asukaslähtöisille asumisosuuskunta- ja ryhmärakentamishankkeille tulisi antaa kaavoituksessa etusija.

Tutustu Kristillisdemokraattien yksinasuvien ja yksinäisten politiikkaohjelmaan tästä